3 курс мжд
ЗАДАНИЕ НА ВТ 24/04
1. ПЕРЕВОД
Profeetta kaikilla mailla
Kustannuspäällikkö Aleksi Siltala todisti vuonna 2007 paikan päällä, miten Arto Paasilinna otti Espanjan miten tahtoi. Tänään 70 vuotta täyttävä don Arto hoiti hommat ja hurmasi yleisönsä, vaikka kunto oli välillä kehno.
'
Arto Paasilinna nautti olostaan kirjojensa markkinointikiertueilla. Tässä Ranskassa vuonna 2005.
Paasilinnan romaani Hurmaava joukkoitsemurhailmestyi alkuvuodesta 2007 Espanjassa, sikäläinen kustantaja Anagrama kutsui Arton vierailulle Barcelonaan tapaamaan lehdistöä ja markkinoimaan kirjaa. WSOY lähetti minut espanjankielentaitoisena kirjailijan matkakumppaniksi.
Delicioso suicidio en grupo ei ollut Arton ensimmäinen käännös espanjaksi. Aiemmin olivat jo ilmestyneet Ulvova mylläri ja Hirtettyjen kettujen metsä Dulce Fernández Anguitankäännöksinä.
Suhtauduin komennukseen hieman levottomalla mielellä. Arton arvaamattomuudesta, käytöstavoista ja alkoholinkäytöstä olin kustantamon kollegoilta kuullut paljon vuosien varrella. Ja olihan osa hänen toilailuistaan suorastaan yleistä suomalaista kansanperinnettä ja luettavissa iltapäivälehdistä.
Arvelin silti, että tarinoissa on mukana paljon mausteita ja legendaa.
Majoituimme Barcelonan keskustan Condes-hotelliin Paseo de Gracialla.
Aamulla hotellin konferenssihuoneessa käynnistyi kustantajan järjestämä lehdistötilaisuus. Paikalla oli muun muassa Espanjan merkittävimpien sanomalehtien El Paísin, El Mundon ja La Vanguardian kulttuurijournalisteja.
Pienestä kohmelostaan huolimatta Arto otti tilanteen ja lehtimiehet ammattimaisesti haltuunsa. Hän poseerasi täysin tottuneesti valokuvaajille ja lausui paasilinnamaisia kohteliaisuuksia paikalla oleville naispuolisille journalisteille.
Kustantaja esitteli kirjailijan toimittajille, minkä jälkeen Arto aloitti fabuloimalla pohjoisista kansoista ja sodista.
Espanjalaiset journalistit tiedustelivat kirjailijan mielipidettä kansalliseepoksestamme. Hän vastasi sen olevan voimallisempi kuin Ilias jaOdysseia.
"Kalevala on ainoa kansalliseepos, joka ei perustu sotaan. Siinä rakennetaan taloja, matkustetaan ja mennään naimisiin."
Hurmaavan joukkoitsemurhan vastaanotto Suomessa oli Arton mukaan ollut suurenmoinen.
"Suomessa tehtiin alun perin 1 500 itsemurhaa vuosittain, mutta kirjani ilmestyttyä itsemurhien määrä putosi viidelläsadalla. Pitäisi luultavasti kirjoittaa jatko-osa, niin luvut saataisiin vieläkin alemmaksi."
"Tämä on osoitus kirjallisuuden mahdollisuuksista ja voimasta", Arto totesi.
"Siis hyvän kirjallisuuden", hän lisäsi.
Julkaistavasta kirjasta Arto ei juuri enempää välittänyt puhua. Hänelle se oli 17 vuotta vanha (Suomessa jo 1990 julkaistu) kirja. Kustantajalleen Jorge Herraldellehän totesi silti rohkaisevasti olalle taputtaen:
"Kirjani on bestseller 43 maassa. Kyllä se menestyy täälläkin, älä huoli."
Espanjassa Paasilinnan kertomuksia on luettu kiivaina kannanottoina luonnon ja eläinkunnan puolesta.
"Eläimiä on kohdeltava vertaisenaan, niille on puhuttava rauhallisesti", Arto filosofoi, ja totesi rauhoittaneensa vihaisen dromedaarin Pohjois-Afrikan matkallaan.
"Vetelin norttia ja puhelin rauhoittavia. Elukka meni pian polvilleen ja antoi nousta kaikessa rauhassa selkään."
Samalla hän kertoi pelastaneensa kolme härkää varmalta kuolemalta Espanjan vanhimmalta härkätaisteluareenalta Andalusian Rondassa.
"Nykyään ne viettävät mukavaa elämää siitoshärkinä."
Simultaanitulkkina toiminut Timo Laiho sai tehdä hartiavoimin töitä pysyäkseen maestron ajatuksenjuoksun perässä.
Seurasin lehdistötilaisuutta huoneen toiselta puolelta ristiriitaisin tuntein. Olin huvittunut, mutta myös epätoivoinen. Tiedotustilaisuus oli tärkeä ja olin odottanut edes jonkinlaista asialinjaa. Mihin tämä vielä johtaisi? Lehtiööni kirjoitin "tästä ei tule mitään".
Mutta tunnelma tilaisuudessa alkoi lämmetä. Arto selitti omaavansa espanjalaisen hidalgon temperamentin.
"Hevoseni jouduin valitettavasti jättämään kotiin, sillä sitä ei otettu lentokoneeseen."
Nyt Arto oli huomannut minut. Hän viittilöi ja loi merkitseviä katseita edessään olevaan tyhjään viinilasiin. Hänen polttoaineensa oli lopussa.
Nyökkäilin hakevani viiniä aivan pian. Istuin kuitenkin paikallani ja koetin pelata aikaa.
Kesken keskustelun Arto nousi yhtäkkiä pöydästä ja lähti kohti konferenssihuoneen ovea. Kustantaja ja journalistit tuijottivat hämmästyneinä, nousin ylös ja kysyin mihin ihmeeseen Arto oli menossa kesken lehdistötilaisuuden.
"Kun et sinä saatana tuo sitä valkoviiniä!"
Kehotin Artoa palaamaan paikalleen ja hain hotellin baarista viipymättä täyden lasin viiniä. Kokous jatkui ja kirjailijan mieliala oli välittömässä nousussa.
Hän ryhtyi kuvaamaan rakkauttaan metsään ja metsänhoitoon.
"Olen paitsi kirjailija myös metsuri. Saatan helposti kaataa 80 suurta tukkia päivässä."
Hän jatkoi kertoen, kuinka mielellään hän keskusteli eläinten kanssa. Etenkin hevosille oli mukava jutella. Mutta myös kyykäärmeille voi puhua, kirjailija totesi. Voi käydä vatsalleen ja lipoa kielellään, hän elehti.
Journalistien hymyily muuttui kovaääniseksi nauruksi siinä vaiheessa, kun Arto vakavalla naamalla ilmoitti opettaneensa Kuusilaakson tilansa hevoset lukemaan.
"Ne lukevat mielellään minun kirjojani. Kääntelevät kielellään sivuja ja katselevat kuvia."
Lehdistötilaisuuden päätyttyä asiasta ei ollut mitään epäilystä. Arto Paasilinna oli valloittanut espanjalaisjournalistit ja ottanut voiton kotiin. Hän sai raikuvat aplodit.
Vuorossa oli kustantajan tarjoama komea lounas ravintola Tragaluzissa.
Ravintolaan ehdittyämme Arto alkoi olla aamuisten viinilasillisten sumentama. Päällysvaatteita riisuessamme, hän ilmoitti hovimestarille haluavansa valkoviiniä. Hän istui pöydän päähän ja sytytti punaisen North State -savukkeen.
Lounaspöydässä ilmeni, että kirjailijaa vaivasi eräänlainen ylellisyysongelma. Hän ei osannut päättää, kumpi pöydässä istuvista kustantamon tiedottajista - varttuneempiAna vai nuorempi Maria Teresa - olisi viehättävämpi. Hän ratkaisi ongelman hyväilemällä vuorotellen kummankin naisen käsivartta ja niskaa.
"Hyvännäköinen ämmä. Minulta menee seitsemän . . . no, sanotaan kuusi minuuttia tämän kaatamiseen sänkyyni."
Ehdotin Artolle, että hän antaisi naisten sentään syödä rauhassa. Hän tyytyi karjaisemaan minun suuntaani:
"Kateellinen paska!"
Ruokaan hän ei koskenut. Sahramissa haudutetun turskan ympärille kerääntyi tupakantumppeja, jotka valkoisiin hansikkaisiin pukeutunut hovimestari korjasi hienotunteisesti pois.
Espanjan tunnetuinta kustantajaa Jorge Herraldea Arton käytös ei tuntunut häiritsevän lainkaan. Hän oli tottunut suuriin kirjailijapersoonallisuuksiin. Herralde hihitti ja tyrski valkoiseen lautasliinaan ja pyysi toistuvasti, että kääntäisin mitä Arto sanoi.
Mutta Arto Paasilinna otti jo yhteyksiä muihin kosmoksiin. Hänen suustaan kuului väliin murhaavia karjahduksia, joita hän tehosti nyrkkiin puristettua kättä heristämällä. Välillä tätä epäselvää kohellusta ryydittivät yksitavuiset naurahdukset ja kulmakarvojen merkitsevä kohottelu.
Aamulla Arto näytti perusteellisen harmaalta. Hän totesi itsekin olevansa "ränsistyneessä tilassa". Edellispäivän sanailuista huolimatta suhtauduimme toisiimme toverillisesti.
Selaamme aamun lehdet lentoasemalla. Kirjan julkistamisesta kirjoitetaan näyttävästi kaikissa päälehdissä. Lehdet muistuttavat, että Arto Paasilinna on tunnetuin elävä suomalainen kirjailija.
Artoa pidetään absurdin ja mustan huumorin mestarina, ja hänet rinnastetaan toiseen tunnettuun suomalaistaiteilijaan, Aki Kaurismäkeen.
Myös kirjailijan esiintymistä kommentoidaan värikkäästi. Katalonian merkittävin lehti La Vanguardia kuvaa tilaisuutta "historian surrealistisimmaksi lehdistötilaisuudeksi".
Lentokoneen lähestyessä Helsinkiä Arto myhäilee tyytyväisenä.
"Olen minä ilmiö!"
2. KULTAKUTRI
3. Hm II 11
Задание
http://zalil.ru/33111665Текст
Listen or download Исполнитель Дорожка 4 for free on Prostopleer
упр 10
Listen or download Исполнитель Дорожка 5 for free on Prostopleer
4. Антология
http://zalil.ru/33111880
1. ПЕРЕВОД
Profeetta kaikilla mailla
Kustannuspäällikkö Aleksi Siltala todisti vuonna 2007 paikan päällä, miten Arto Paasilinna otti Espanjan miten tahtoi. Tänään 70 vuotta täyttävä don Arto hoiti hommat ja hurmasi yleisönsä, vaikka kunto oli välillä kehno.
'
Arto Paasilinna nautti olostaan kirjojensa markkinointikiertueilla. Tässä Ranskassa vuonna 2005.
Paasilinnan romaani Hurmaava joukkoitsemurhailmestyi alkuvuodesta 2007 Espanjassa, sikäläinen kustantaja Anagrama kutsui Arton vierailulle Barcelonaan tapaamaan lehdistöä ja markkinoimaan kirjaa. WSOY lähetti minut espanjankielentaitoisena kirjailijan matkakumppaniksi.
Delicioso suicidio en grupo ei ollut Arton ensimmäinen käännös espanjaksi. Aiemmin olivat jo ilmestyneet Ulvova mylläri ja Hirtettyjen kettujen metsä Dulce Fernández Anguitankäännöksinä.
Suhtauduin komennukseen hieman levottomalla mielellä. Arton arvaamattomuudesta, käytöstavoista ja alkoholinkäytöstä olin kustantamon kollegoilta kuullut paljon vuosien varrella. Ja olihan osa hänen toilailuistaan suorastaan yleistä suomalaista kansanperinnettä ja luettavissa iltapäivälehdistä.
Arvelin silti, että tarinoissa on mukana paljon mausteita ja legendaa.
Majoituimme Barcelonan keskustan Condes-hotelliin Paseo de Gracialla.
Aamulla hotellin konferenssihuoneessa käynnistyi kustantajan järjestämä lehdistötilaisuus. Paikalla oli muun muassa Espanjan merkittävimpien sanomalehtien El Paísin, El Mundon ja La Vanguardian kulttuurijournalisteja.
Pienestä kohmelostaan huolimatta Arto otti tilanteen ja lehtimiehet ammattimaisesti haltuunsa. Hän poseerasi täysin tottuneesti valokuvaajille ja lausui paasilinnamaisia kohteliaisuuksia paikalla oleville naispuolisille journalisteille.
Kustantaja esitteli kirjailijan toimittajille, minkä jälkeen Arto aloitti fabuloimalla pohjoisista kansoista ja sodista.
Espanjalaiset journalistit tiedustelivat kirjailijan mielipidettä kansalliseepoksestamme. Hän vastasi sen olevan voimallisempi kuin Ilias jaOdysseia.
"Kalevala on ainoa kansalliseepos, joka ei perustu sotaan. Siinä rakennetaan taloja, matkustetaan ja mennään naimisiin."
Hurmaavan joukkoitsemurhan vastaanotto Suomessa oli Arton mukaan ollut suurenmoinen.
"Suomessa tehtiin alun perin 1 500 itsemurhaa vuosittain, mutta kirjani ilmestyttyä itsemurhien määrä putosi viidelläsadalla. Pitäisi luultavasti kirjoittaa jatko-osa, niin luvut saataisiin vieläkin alemmaksi."
"Tämä on osoitus kirjallisuuden mahdollisuuksista ja voimasta", Arto totesi.
"Siis hyvän kirjallisuuden", hän lisäsi.
Julkaistavasta kirjasta Arto ei juuri enempää välittänyt puhua. Hänelle se oli 17 vuotta vanha (Suomessa jo 1990 julkaistu) kirja. Kustantajalleen Jorge Herraldellehän totesi silti rohkaisevasti olalle taputtaen:
"Kirjani on bestseller 43 maassa. Kyllä se menestyy täälläkin, älä huoli."
Espanjassa Paasilinnan kertomuksia on luettu kiivaina kannanottoina luonnon ja eläinkunnan puolesta.
"Eläimiä on kohdeltava vertaisenaan, niille on puhuttava rauhallisesti", Arto filosofoi, ja totesi rauhoittaneensa vihaisen dromedaarin Pohjois-Afrikan matkallaan.
"Vetelin norttia ja puhelin rauhoittavia. Elukka meni pian polvilleen ja antoi nousta kaikessa rauhassa selkään."
Samalla hän kertoi pelastaneensa kolme härkää varmalta kuolemalta Espanjan vanhimmalta härkätaisteluareenalta Andalusian Rondassa.
"Nykyään ne viettävät mukavaa elämää siitoshärkinä."
Simultaanitulkkina toiminut Timo Laiho sai tehdä hartiavoimin töitä pysyäkseen maestron ajatuksenjuoksun perässä.
Seurasin lehdistötilaisuutta huoneen toiselta puolelta ristiriitaisin tuntein. Olin huvittunut, mutta myös epätoivoinen. Tiedotustilaisuus oli tärkeä ja olin odottanut edes jonkinlaista asialinjaa. Mihin tämä vielä johtaisi? Lehtiööni kirjoitin "tästä ei tule mitään".
Mutta tunnelma tilaisuudessa alkoi lämmetä. Arto selitti omaavansa espanjalaisen hidalgon temperamentin.
"Hevoseni jouduin valitettavasti jättämään kotiin, sillä sitä ei otettu lentokoneeseen."
Nyt Arto oli huomannut minut. Hän viittilöi ja loi merkitseviä katseita edessään olevaan tyhjään viinilasiin. Hänen polttoaineensa oli lopussa.
Nyökkäilin hakevani viiniä aivan pian. Istuin kuitenkin paikallani ja koetin pelata aikaa.
Kesken keskustelun Arto nousi yhtäkkiä pöydästä ja lähti kohti konferenssihuoneen ovea. Kustantaja ja journalistit tuijottivat hämmästyneinä, nousin ylös ja kysyin mihin ihmeeseen Arto oli menossa kesken lehdistötilaisuuden.
"Kun et sinä saatana tuo sitä valkoviiniä!"
Kehotin Artoa palaamaan paikalleen ja hain hotellin baarista viipymättä täyden lasin viiniä. Kokous jatkui ja kirjailijan mieliala oli välittömässä nousussa.
Hän ryhtyi kuvaamaan rakkauttaan metsään ja metsänhoitoon.
"Olen paitsi kirjailija myös metsuri. Saatan helposti kaataa 80 suurta tukkia päivässä."
Hän jatkoi kertoen, kuinka mielellään hän keskusteli eläinten kanssa. Etenkin hevosille oli mukava jutella. Mutta myös kyykäärmeille voi puhua, kirjailija totesi. Voi käydä vatsalleen ja lipoa kielellään, hän elehti.
Journalistien hymyily muuttui kovaääniseksi nauruksi siinä vaiheessa, kun Arto vakavalla naamalla ilmoitti opettaneensa Kuusilaakson tilansa hevoset lukemaan.
"Ne lukevat mielellään minun kirjojani. Kääntelevät kielellään sivuja ja katselevat kuvia."
Lehdistötilaisuuden päätyttyä asiasta ei ollut mitään epäilystä. Arto Paasilinna oli valloittanut espanjalaisjournalistit ja ottanut voiton kotiin. Hän sai raikuvat aplodit.
Vuorossa oli kustantajan tarjoama komea lounas ravintola Tragaluzissa.
Ravintolaan ehdittyämme Arto alkoi olla aamuisten viinilasillisten sumentama. Päällysvaatteita riisuessamme, hän ilmoitti hovimestarille haluavansa valkoviiniä. Hän istui pöydän päähän ja sytytti punaisen North State -savukkeen.
Lounaspöydässä ilmeni, että kirjailijaa vaivasi eräänlainen ylellisyysongelma. Hän ei osannut päättää, kumpi pöydässä istuvista kustantamon tiedottajista - varttuneempiAna vai nuorempi Maria Teresa - olisi viehättävämpi. Hän ratkaisi ongelman hyväilemällä vuorotellen kummankin naisen käsivartta ja niskaa.
"Hyvännäköinen ämmä. Minulta menee seitsemän . . . no, sanotaan kuusi minuuttia tämän kaatamiseen sänkyyni."
Ehdotin Artolle, että hän antaisi naisten sentään syödä rauhassa. Hän tyytyi karjaisemaan minun suuntaani:
"Kateellinen paska!"
Ruokaan hän ei koskenut. Sahramissa haudutetun turskan ympärille kerääntyi tupakantumppeja, jotka valkoisiin hansikkaisiin pukeutunut hovimestari korjasi hienotunteisesti pois.
Espanjan tunnetuinta kustantajaa Jorge Herraldea Arton käytös ei tuntunut häiritsevän lainkaan. Hän oli tottunut suuriin kirjailijapersoonallisuuksiin. Herralde hihitti ja tyrski valkoiseen lautasliinaan ja pyysi toistuvasti, että kääntäisin mitä Arto sanoi.
Mutta Arto Paasilinna otti jo yhteyksiä muihin kosmoksiin. Hänen suustaan kuului väliin murhaavia karjahduksia, joita hän tehosti nyrkkiin puristettua kättä heristämällä. Välillä tätä epäselvää kohellusta ryydittivät yksitavuiset naurahdukset ja kulmakarvojen merkitsevä kohottelu.
Aamulla Arto näytti perusteellisen harmaalta. Hän totesi itsekin olevansa "ränsistyneessä tilassa". Edellispäivän sanailuista huolimatta suhtauduimme toisiimme toverillisesti.
Selaamme aamun lehdet lentoasemalla. Kirjan julkistamisesta kirjoitetaan näyttävästi kaikissa päälehdissä. Lehdet muistuttavat, että Arto Paasilinna on tunnetuin elävä suomalainen kirjailija.
Artoa pidetään absurdin ja mustan huumorin mestarina, ja hänet rinnastetaan toiseen tunnettuun suomalaistaiteilijaan, Aki Kaurismäkeen.
Myös kirjailijan esiintymistä kommentoidaan värikkäästi. Katalonian merkittävin lehti La Vanguardia kuvaa tilaisuutta "historian surrealistisimmaksi lehdistötilaisuudeksi".
Lentokoneen lähestyessä Helsinkiä Arto myhäilee tyytyväisenä.
"Olen minä ilmiö!"
2. KULTAKUTRI
3. Hm II 11
Задание
http://zalil.ru/33111665Текст
Listen or download Исполнитель Дорожка 4 for free on Prostopleer
упр 10
Listen or download Исполнитель Дорожка 5 for free on Prostopleer
4. Антология
http://zalil.ru/33111880