Then later we'll calm down, we'll both break down and cry
Elämä alkaa tasapainottua töiden, henkisyyden ja larppailun välillä aika mukiinmenevästi. Vielä kun pääsisi irti coniruton kakkosvaiheesta niin olisin onnellinen. Elän jatkuvassa korvatulehduksen pelossa (koska se tekee kipeää! :< ) ja siksipä tämä postaus käsittelee enemmän larppaamista kuin omaa elämää. Tai no, aivan kuin olisin koskaan pysynyt yhdessä aiheessa kovin onnistuneesti, mutta Lauran jännittävästä treffailuelämästä ja tulevaisuusongelmoinneista lisää sitten joskus kun korvakäytävä ei ole täynnä mitälie pumpulia joka uhkaa mielenterveyttäni. (Oikeasti, sanoivat mulle arvauskeskuksessa edellisen saikun yhteydessä ettei aikuiselle mitään korvatulehdusta kehity mutta mistäpä ne mitään tietäisi... Ei olis ensimmäinen lastentauti joka muhun iskee.)
Ihan ensimmäisenä todettakoon ettei tule taas vapaita viikonloppuja näkymään kovin montaa ennen vuodenvaihdetta - näyttäisi siltä, että pomot on helisemässä kun ojennan vapaatoiveitani, muttei vielä siltä etteikö niitä saataisi järjestymään. Tai näin ainakin kovasti toivon. Niin paljon mielenkiintoisia hahmoja edessä että pitkästä aikaa tarkistelee mailiboksiaan ihan vain ollakseen varma ettei hahmoa ole vielä lähetetty minulle saakka.
Töiden ja kaupungin kuukausipalkan ansiosta olen myös pitkästä aikaa siinä tilanteessa, että uskallan päättää ostaa randomsälää puhtaasti proppaustarkoitukseen. Tosin suurihintaisimmat propit on ihan omaankin käyttöön, mukaanlukien kaikki Käpälämäkeen hankitut paidat sekä tällä viikolla J:n kanssa shopatut pitkävartiset maiharit joista haaveilin pitkään mutta sain aikaiseksi vasta Shadowrun 2.0 -peliä varten proppeja suunnitellessani.
Joo, onnistuupa Shadowrun miten tahansa, ainakin musavalikoimani on kokenut pysyvän lisän: Apoptygma Berzerkin Starsign kun on merkattu hahmolle biisiksi ja kyseistä kappaletta kuunneltuani eksyin muidenkin saman tahon kappaleiden pariin. Lisäksi mulla on pitkästä aikaa hyvät fiilikset proppauksesta, vaikkei mikään ole vielä varmaa - onpahan vaan ajatus, joka saattaa muokkautua tai pysyä sellaisenaan sen mukaan, mitä varsinainen hahmoteksti mulle vielä kertoo. Neonvalot ja kyberpunk on virkistävää vaihtelua vuoden potterputkeen, ja lyhytkuvauksensa perusteella Lenora "Myytinmurtaja" Hawthorn vaikuttaa juurikin sopivalta hahmolta fiilistellä.
Hämmentävää kyllä, proppausongelmia liittyy tällä hetkellä eniten Antsuun, jonne sentään on aina tiennyt laittavansa koulupuvun ja ottavansa toisen samanlaisen mukaan. Tällä kertaa vaan eläydytään Kärpästen Herraan kun maikat on jättäneet ongelmateinit keskenään ja pitäisi yhtäkkiä tietää mihin kuteisiin Sam pukeutuu jos sen päälle ei pakoteta vekkihametta. A-p-u-a. Tosin, paniikin sijaan yleisfiilis on antsuantsuantsuantsu!!! <3, joten jos vaikka lakkaan valittamasta ja keskityn olennaiseen eli varautumaan pitämään keittiön hallussani ja kaikki idiootit tasapuolisesti ruokittuina jännätilasta huolimatta. Hassua pelata hahmoa, jolle Pyhän Antoniuksen sisäoppilaitos on se parempi vaihtoehto.
Proppauksesta lisää: totesin kaikkien muiden larppaajien omistavan punaisen viitan tai kaavun. Minulla ei ole, mutta onneksi muilla on lainata koska tämä tyttö huomasi pelaavansa inkvisition paikallispäämajan johtajaa, josta en lyhytkuvausta enempää tiedä ja silti alan olla täpinöissäni. Puhumattakaan sitten uudesta Grimpenistä, Blut Royalista, Dark Side of the Moonista ja ties mistä kaikesta johon tässä on tullut ilmottua ja joista ei edes hahmojakoa ole tiedossa pitkiin aikoihin.
Kaksipäinen Kotkakin päättyy tässä ihan muutaman kuukauden sisällä, pelottaa ja odotuttaa kuinka Annan käy. Ensimmäisestä pelistä saakka draamankaari on ollut tasaista laskua synkkiin syövereihin, eikä tästä varmaan enää nousta. Kysymys kuuluukin, kuinka huonosti käy ja onko muka joku jolle kävisi paremmin.
Niin, ja koska tänään tuli mailia, niin on aika ensimmäisen opistohehkutuksen: Vuoden viimeiset päivät menee taas opistolarppaamassa, ei malttaisi millään odottaa vaikka tietää että tämä odottelu ja juoniminen ja ihmettely on hyvin oleellinen osa niiden muutaman päivän pelikokemuksen sujumisen kannalta. Aah, Audreyn päänsisällä on niin vaaleanpunaisen räjähtelevää vuoristorataa ettei mitään rajaa, hyvä aloittaa uusi vuosi muistamalla kuinka tasapainoisuus on se helpompi tapa elää <3 ("opistoopistoopistoopisto" on se vaimeasti tänä iltana alkanut, vuodenvaihdetta kohden tasaisesti nouseva humina joka vähitellen valtaa tilaa statuspäivityksistä, puheenaiheista ja ihan kaikesta.)
Loppuvuodelle on paljon kivaa tiedossa, ja tammikuulle Suomen itsenäisyyssodan alkumetrejä koska M on paras ja vihdoinkin päätti julkistaa pelinsä. Täytyykin nyt kerätä taas pelejä, hahmoja ja kokemuksia varastoon kun ei koskaan tiedä milloin tulee johdatetuksi muihin maisemiin taas. Larppailu on jännittävää, varsinkin kun hahmotyylit ja peligenret alkaa taas olla vähän vaihtelevampia.
Ah, niin! Vähän tässä tämän vuoden onnistuneita kuvia katseltuani voisin todeta pyrkiväni kuvauttamaan hahmoni jokaisessa pelissä tästä eteenpäin. Jos ei muuten niin itselle muistoksi ja larppaamattomille kavereille hämmennykseksi.
Ihan ensimmäisenä todettakoon ettei tule taas vapaita viikonloppuja näkymään kovin montaa ennen vuodenvaihdetta - näyttäisi siltä, että pomot on helisemässä kun ojennan vapaatoiveitani, muttei vielä siltä etteikö niitä saataisi järjestymään. Tai näin ainakin kovasti toivon. Niin paljon mielenkiintoisia hahmoja edessä että pitkästä aikaa tarkistelee mailiboksiaan ihan vain ollakseen varma ettei hahmoa ole vielä lähetetty minulle saakka.
Töiden ja kaupungin kuukausipalkan ansiosta olen myös pitkästä aikaa siinä tilanteessa, että uskallan päättää ostaa randomsälää puhtaasti proppaustarkoitukseen. Tosin suurihintaisimmat propit on ihan omaankin käyttöön, mukaanlukien kaikki Käpälämäkeen hankitut paidat sekä tällä viikolla J:n kanssa shopatut pitkävartiset maiharit joista haaveilin pitkään mutta sain aikaiseksi vasta Shadowrun 2.0 -peliä varten proppeja suunnitellessani.
Joo, onnistuupa Shadowrun miten tahansa, ainakin musavalikoimani on kokenut pysyvän lisän: Apoptygma Berzerkin Starsign kun on merkattu hahmolle biisiksi ja kyseistä kappaletta kuunneltuani eksyin muidenkin saman tahon kappaleiden pariin. Lisäksi mulla on pitkästä aikaa hyvät fiilikset proppauksesta, vaikkei mikään ole vielä varmaa - onpahan vaan ajatus, joka saattaa muokkautua tai pysyä sellaisenaan sen mukaan, mitä varsinainen hahmoteksti mulle vielä kertoo. Neonvalot ja kyberpunk on virkistävää vaihtelua vuoden potterputkeen, ja lyhytkuvauksensa perusteella Lenora "Myytinmurtaja" Hawthorn vaikuttaa juurikin sopivalta hahmolta fiilistellä.
Hämmentävää kyllä, proppausongelmia liittyy tällä hetkellä eniten Antsuun, jonne sentään on aina tiennyt laittavansa koulupuvun ja ottavansa toisen samanlaisen mukaan. Tällä kertaa vaan eläydytään Kärpästen Herraan kun maikat on jättäneet ongelmateinit keskenään ja pitäisi yhtäkkiä tietää mihin kuteisiin Sam pukeutuu jos sen päälle ei pakoteta vekkihametta. A-p-u-a. Tosin, paniikin sijaan yleisfiilis on antsuantsuantsuantsu!!! <3, joten jos vaikka lakkaan valittamasta ja keskityn olennaiseen eli varautumaan pitämään keittiön hallussani ja kaikki idiootit tasapuolisesti ruokittuina jännätilasta huolimatta. Hassua pelata hahmoa, jolle Pyhän Antoniuksen sisäoppilaitos on se parempi vaihtoehto.
Proppauksesta lisää: totesin kaikkien muiden larppaajien omistavan punaisen viitan tai kaavun. Minulla ei ole, mutta onneksi muilla on lainata koska tämä tyttö huomasi pelaavansa inkvisition paikallispäämajan johtajaa, josta en lyhytkuvausta enempää tiedä ja silti alan olla täpinöissäni. Puhumattakaan sitten uudesta Grimpenistä, Blut Royalista, Dark Side of the Moonista ja ties mistä kaikesta johon tässä on tullut ilmottua ja joista ei edes hahmojakoa ole tiedossa pitkiin aikoihin.
Kaksipäinen Kotkakin päättyy tässä ihan muutaman kuukauden sisällä, pelottaa ja odotuttaa kuinka Annan käy. Ensimmäisestä pelistä saakka draamankaari on ollut tasaista laskua synkkiin syövereihin, eikä tästä varmaan enää nousta. Kysymys kuuluukin, kuinka huonosti käy ja onko muka joku jolle kävisi paremmin.
Niin, ja koska tänään tuli mailia, niin on aika ensimmäisen opistohehkutuksen: Vuoden viimeiset päivät menee taas opistolarppaamassa, ei malttaisi millään odottaa vaikka tietää että tämä odottelu ja juoniminen ja ihmettely on hyvin oleellinen osa niiden muutaman päivän pelikokemuksen sujumisen kannalta. Aah, Audreyn päänsisällä on niin vaaleanpunaisen räjähtelevää vuoristorataa ettei mitään rajaa, hyvä aloittaa uusi vuosi muistamalla kuinka tasapainoisuus on se helpompi tapa elää <3 ("opistoopistoopistoopisto" on se vaimeasti tänä iltana alkanut, vuodenvaihdetta kohden tasaisesti nouseva humina joka vähitellen valtaa tilaa statuspäivityksistä, puheenaiheista ja ihan kaikesta.)
Loppuvuodelle on paljon kivaa tiedossa, ja tammikuulle Suomen itsenäisyyssodan alkumetrejä koska M on paras ja vihdoinkin päätti julkistaa pelinsä. Täytyykin nyt kerätä taas pelejä, hahmoja ja kokemuksia varastoon kun ei koskaan tiedä milloin tulee johdatetuksi muihin maisemiin taas. Larppailu on jännittävää, varsinkin kun hahmotyylit ja peligenret alkaa taas olla vähän vaihtelevampia.
Ah, niin! Vähän tässä tämän vuoden onnistuneita kuvia katseltuani voisin todeta pyrkiväni kuvauttamaan hahmoni jokaisessa pelissä tästä eteenpäin. Jos ei muuten niin itselle muistoksi ja larppaamattomille kavereille hämmennykseksi.