Watch the Candels Burn
Pitkästä aikaa kirjoittelen tänne. (Olen hyvin aktiivinen, yeah...)
Ihmisille taitaa tulla yllätyksenä se, että rakastan pohdiskella erinäisiä asioita kuten esim. onko jumala täydellinen, mikä on hyvä ja pahan raja, mikä on hyvä, jne. Useimmat ovat katsoneet mua hyvin hölmistyneenä, kun kerron heille ajatuksiani näistä asioista, ja sitten heti perään kysyvät: "Siis mitä? Ajatteletko sä tällasia asioita ihan tosissasi?". Tiedän, että käytökseni muiden seurassa antaa sen mielikuvan että olen "hiukan" yksinkertainen ihminen joka ei ajattele mitään muuta kuin suklaata ja omia mieltymyksiä (esim. herrasmiesvampyyrit, yaoi, fanficit). Mutta ei kai vaan kaikki oleta mun tekevän tuota silloinkin kun olen yksinäni? I hope not.
Pohdintojeni lähtökohtana on lähes aina kristilliset opit (ja jos pohdin jotain ja yritän kumota sen, pysyn vain yhden kirkkokunnan opeissa, sillä eri kirkkokuntien välillä opit voivat muuttua). Syy, miksi pohdin tällasia, johtuu siitä, että hauan selvittää oman näkemykseni uskosta ja maailmasta. Käytän muiden kirkkokuntion oppeja, että itse ymmärtäisin oman näkemykseni eroja että myös osaan arvioida kristinuskon oppien toimivuutta. Saatan ihan hyvin pohtia koko päivän yhtä ongelmaa ja tulla siihen tulokseen että asia vaatii lisää pohtimusta. Esim. kristinuskossa ei ole selvää käsitystä siitä mitä kuoleman jälkeen käy (kyseessä on siis, että tapahtuuko totaalikuolema vai onko olemassa välitila-aika). Pohdin tätä edelleenkin, sillä Raamattu ei anna suoraa vastausta (sillä siellä on mainitaa että molemmat tapahtuisivat (tästä syystä olen joutunut ottamaan muista uskonnoista hiukan ajatuskia mukaan omaan selitykseen)).
Eilen uskonnon kokeessa aloin miettimään Jumalan täydellisyyttä (alkukohta oli: Jumala on luonut ihmisen omaksi kuvakseen. Mutta ihminen ei ole täydellinen (esim. perisynti), niin tällöin Jumalakaan (kaiken luoja, myös pahuuden) ei voi olla täydellinen (sillä se ei pystynyt luomaan itsestään täydellistä kuvaa). Mikä on täydellisyys? Päädyin että 1) tyhjyys on täydellinen sillä se ei ole mitään, ja siinä ei ole mitään mikä tekisi siitä ei-täydellisnen, tai 2) täydellisyyden on sisältävä jing-yang-ajattelun: "Mitä kirkkaampi valo, sitä tummempi varjo-ajattelu". Pitkän mietinnän ja Raamatun-setvimisen jälkeen totesin, että minun ongelmani päätyi teodikean ongelmaan. Jos Jumalan ominaisuuksiin kuuluu sekä rakkaus että kaikkivaltius, niin miksi hän sallii pahan maailmassa? Kas siinä pulma.
Samalla kun mietin Jumalan täydellisyyttä, mieleeni tupsahti että Jumala loi miehen ja naisen omaksi kuvakseen (vaikka nainen luotiin miehen kylkiluusta ja kumppaniksi, niin silti sana "ihminen" sisältää miehen ja naisen). Eli Jumala voi olla mies tai nainen. Tai sitten se on niiden sekoitus, ken tietää.
Btw, muistä Jumala on syntynyt? Big bangissä?
Ihmisille taitaa tulla yllätyksenä se, että rakastan pohdiskella erinäisiä asioita kuten esim. onko jumala täydellinen, mikä on hyvä ja pahan raja, mikä on hyvä, jne. Useimmat ovat katsoneet mua hyvin hölmistyneenä, kun kerron heille ajatuksiani näistä asioista, ja sitten heti perään kysyvät: "Siis mitä? Ajatteletko sä tällasia asioita ihan tosissasi?". Tiedän, että käytökseni muiden seurassa antaa sen mielikuvan että olen "hiukan" yksinkertainen ihminen joka ei ajattele mitään muuta kuin suklaata ja omia mieltymyksiä (esim. herrasmiesvampyyrit, yaoi, fanficit). Mutta ei kai vaan kaikki oleta mun tekevän tuota silloinkin kun olen yksinäni? I hope not.
Pohdintojeni lähtökohtana on lähes aina kristilliset opit (ja jos pohdin jotain ja yritän kumota sen, pysyn vain yhden kirkkokunnan opeissa, sillä eri kirkkokuntien välillä opit voivat muuttua). Syy, miksi pohdin tällasia, johtuu siitä, että hauan selvittää oman näkemykseni uskosta ja maailmasta. Käytän muiden kirkkokuntion oppeja, että itse ymmärtäisin oman näkemykseni eroja että myös osaan arvioida kristinuskon oppien toimivuutta. Saatan ihan hyvin pohtia koko päivän yhtä ongelmaa ja tulla siihen tulokseen että asia vaatii lisää pohtimusta. Esim. kristinuskossa ei ole selvää käsitystä siitä mitä kuoleman jälkeen käy (kyseessä on siis, että tapahtuuko totaalikuolema vai onko olemassa välitila-aika). Pohdin tätä edelleenkin, sillä Raamattu ei anna suoraa vastausta (sillä siellä on mainitaa että molemmat tapahtuisivat (tästä syystä olen joutunut ottamaan muista uskonnoista hiukan ajatuskia mukaan omaan selitykseen)).
Eilen uskonnon kokeessa aloin miettimään Jumalan täydellisyyttä (alkukohta oli: Jumala on luonut ihmisen omaksi kuvakseen. Mutta ihminen ei ole täydellinen (esim. perisynti), niin tällöin Jumalakaan (kaiken luoja, myös pahuuden) ei voi olla täydellinen (sillä se ei pystynyt luomaan itsestään täydellistä kuvaa). Mikä on täydellisyys? Päädyin että 1) tyhjyys on täydellinen sillä se ei ole mitään, ja siinä ei ole mitään mikä tekisi siitä ei-täydellisnen, tai 2) täydellisyyden on sisältävä jing-yang-ajattelun: "Mitä kirkkaampi valo, sitä tummempi varjo-ajattelu". Pitkän mietinnän ja Raamatun-setvimisen jälkeen totesin, että minun ongelmani päätyi teodikean ongelmaan. Jos Jumalan ominaisuuksiin kuuluu sekä rakkaus että kaikkivaltius, niin miksi hän sallii pahan maailmassa? Kas siinä pulma.
Samalla kun mietin Jumalan täydellisyyttä, mieleeni tupsahti että Jumala loi miehen ja naisen omaksi kuvakseen (vaikka nainen luotiin miehen kylkiluusta ja kumppaniksi, niin silti sana "ihminen" sisältää miehen ja naisen). Eli Jumala voi olla mies tai nainen. Tai sitten se on niiden sekoitus, ken tietää.
Btw, muistä Jumala on syntynyt? Big bangissä?