"Ressentiment?! Eeeiiiiiiiiii!!!!"
Heräsin aamukuudelta omaan huutooni. Se oli hämmentävää. Haukottuani muutaman kerran happea ja hetkisen sängyllä istuttuani tajusin, että olin täysin unohtanut mainita erään elintärkeän termin tenttivastauksessani torstaina. Se oli viimeinen tentti, filosofiaa, ja esseen otsikkona oli "Differing conceptions of 'mastery' and 'slavery' in Nietzsche and Hegel".
Pulssin tasaannuttua muistin helpottuneena, että olin kyllä puhunut ja avannut termiä koko ajan, vain todella lahjakkaasti mainitsematta sitä kertaakaan. Kierrellyt ja kaarrellut kuin korppikotka raadolla. Proffa varmaan luulee lukiessaan, että tietoisesti välttelin termiä, jonka olin unohtanut.
Kaikkea sitä alitajuissaan tekeekin.
Todella meikäläisen tapaista: Alle kaksi viikkoa maasta lähtöön ja löydän aivan täydellisen elokuva- ja populäärikulttuurialan lehden. Little White Lies, lyhennettynä LWLies, ilmestyy kuusi kertaa vuodessa, graafinen suunnittelu suorastaan silmiähivelevää, sisältö täyttä rautaa.
Bongasin lehden sattumalta Filmhousen seinältä Sight & Soundin ja muiden alan julkaisujen joukosta ystävällisen kassaneidin suosittelemana. Nappasin nivaskan käteeni enkä voinut enää laskea sitä alas. Just listen:
Star Trek- teemanumero, jossa on paitsi uuden Trekin arvio (4), myös Abramsin haastattelu, Trek- historiikki, reppari nigerialaisesta avaruustutkimuskeskuksesta, ranskalaisen astronautin haastis ja - paras viimeisenä - a piece on 'extraterrestrial sex fetish' (<3).
Kun mukaan luetaan vielä parin tusinan muun uuden elokuvan arviota, joiden yhteydessä tarjolla on niin lyhyitä genre-esittelyjä kuin tekijähaastatteluja (joiden aukikirjoitetun nauhoitteen voi lukea kokonaisuudessaan lehden nettisivuilta!), tämä on se lehti, jonka olisin halunnut keksiä.
Ainakin näin yhden numeron perusteella.
Voisin kokeeksi vaikka tilata lehden Suomeen kesän ajaksi~.
-
LWLiesin lisäksi Skotlannissa säännöllisessä luvussa ovat olleet seuraavat julkaisut:
- The Guardian (herkkuna Thomsonin joka toinen perjantai ilmestyvä elokuvakolumni!)
- Empire
- Sight & Sound
- Cahiers du Cinema
- New Yorker
- Skinny (Vähän kuin Suen ja Voiman yhdistelmä, ilmaisjulkaisu, erittäin pätevä)
- Student Newspaper (yliopiston oma julkaisu)
Uuden Cinemathéquen olen myös selaillut aina ehtiessäni, vaikka en ranskaa ymmärräkään :/.
Jennyn suosiollisella avustuksella löysin ScifiNow- lehden, joka tarjoilee kovasti kaipaamiani nörtähtävämpiä spesuja~, mutta jonka elokuva-arviot ovat viimeisten kolmen numeron perusteella vaikuttaneet epäpäteviltä ja kuraisilta. Jatkan kuitenkin lukemista o/.
Esimerkiksi lehden päätoimittajan tekemä Watchmen- arvio tuntuu minusta perustuvan varsin itsepintaiseen vakaumukseen, jonka mukaan leffan on yksinkertaisesti vain oltava arvotonta mujua, muuta vaihtoehtoa ei ole. Luultavasti tästä johtuen kirjoittaja ei jaksa pureutua sen syvemmälle Watchmeniin itse elokuvana vaan tyytyy kiertelemään aiheen ympäristöä tarjoillen mm. kryptisiä toteamuksia todellisuuden ja sarjakuvan välisestä suhteesta (...lol?).
Lopussa tuomio jyrähtää ja kovaa, koska eihän me fanipojat hei enempiä perusteluja kaivata: "Ultimately, Snyder’s Watchmen is mechanical, heartless and, tragically, hollow." No onhan se, mutta myös visuaalisesti upea, tosifaneille herkkuhetkiä tarjoava (esim. alun newsreel) ja lopultakin kaikenkattavasti erittäin viihdyttävä.
Saa arvioida myös vaihtoehtoisista näkökulmista, hei.
-
Alkuillasta grillasimme sieniä ja nautiskelimme trooppisia cocktaileja kämppisteni kanssa takapihallamme, ehkä viimeistä kertaa yhdessä koko porukka :_:. Satoi, mutta eipä tuo haitannut~
Aamupäivän hoidin juoksevia asioita (lentoliput, kirjastomaksut, tavaroiden lähetys) ja homma jatkuu ensi viikolla. Huomenna olisi vuorossa Synecdoche New York ja Euroviisut, sunnuntaina Watchmen-Sin City- double bill~~.
Paluu Suomeen innostaa, Suomen elokuva(journalistiseen)todellisuuteen paluu ei. Eh.
Edit/ Unohdin mainita, että Cannes avasi keskiviikkona historiallisesti animaatiolla. Pixarin Up ei ole mikään perinteisin tarina (seitsenkymppinen pappa sitoo heliumilmapalloja taloonsa ja lähtee kiertämään vähän mualimaa?), mutta avajaiselokuvaksi se oli minusta turhankin turvallinen valinta, oikein varman päälle pelattu.
Ei kukaan buuaa Pixarin uusimmalle, edes Ranskassa ^_^.
Hirveästi isoja nimiä (mm. Almodóvar, Loach, Campion, Von Trier, Tarantino & Gilliam kilpailun ulkopuolelta), kohtuullisesti mielenkiintoisia elokuvia. Raportoin lisää tuonnempana o/.
Edit2/ 9.21 Sateenkaariperheiden sisäinen adoptio meni läpi eduskunnassa eilen äänin 108-29. 61 oli poissa.
Pulssin tasaannuttua muistin helpottuneena, että olin kyllä puhunut ja avannut termiä koko ajan, vain todella lahjakkaasti mainitsematta sitä kertaakaan. Kierrellyt ja kaarrellut kuin korppikotka raadolla. Proffa varmaan luulee lukiessaan, että tietoisesti välttelin termiä, jonka olin unohtanut.
Kaikkea sitä alitajuissaan tekeekin.
Todella meikäläisen tapaista: Alle kaksi viikkoa maasta lähtöön ja löydän aivan täydellisen elokuva- ja populäärikulttuurialan lehden. Little White Lies, lyhennettynä LWLies, ilmestyy kuusi kertaa vuodessa, graafinen suunnittelu suorastaan silmiähivelevää, sisältö täyttä rautaa.
Bongasin lehden sattumalta Filmhousen seinältä Sight & Soundin ja muiden alan julkaisujen joukosta ystävällisen kassaneidin suosittelemana. Nappasin nivaskan käteeni enkä voinut enää laskea sitä alas. Just listen:
Star Trek- teemanumero, jossa on paitsi uuden Trekin arvio (4), myös Abramsin haastattelu, Trek- historiikki, reppari nigerialaisesta avaruustutkimuskeskuksesta, ranskalaisen astronautin haastis ja - paras viimeisenä - a piece on 'extraterrestrial sex fetish' (<3).
Kun mukaan luetaan vielä parin tusinan muun uuden elokuvan arviota, joiden yhteydessä tarjolla on niin lyhyitä genre-esittelyjä kuin tekijähaastatteluja (joiden aukikirjoitetun nauhoitteen voi lukea kokonaisuudessaan lehden nettisivuilta!), tämä on se lehti, jonka olisin halunnut keksiä.
Ainakin näin yhden numeron perusteella.
Voisin kokeeksi vaikka tilata lehden Suomeen kesän ajaksi~.
-
LWLiesin lisäksi Skotlannissa säännöllisessä luvussa ovat olleet seuraavat julkaisut:
- The Guardian (herkkuna Thomsonin joka toinen perjantai ilmestyvä elokuvakolumni!)
- Empire
- Sight & Sound
- Cahiers du Cinema
- New Yorker
- Skinny (Vähän kuin Suen ja Voiman yhdistelmä, ilmaisjulkaisu, erittäin pätevä)
- Student Newspaper (yliopiston oma julkaisu)
Uuden Cinemathéquen olen myös selaillut aina ehtiessäni, vaikka en ranskaa ymmärräkään :/.
Jennyn suosiollisella avustuksella löysin ScifiNow- lehden, joka tarjoilee kovasti kaipaamiani nörtähtävämpiä spesuja~, mutta jonka elokuva-arviot ovat viimeisten kolmen numeron perusteella vaikuttaneet epäpäteviltä ja kuraisilta. Jatkan kuitenkin lukemista o/.
Esimerkiksi lehden päätoimittajan tekemä Watchmen- arvio tuntuu minusta perustuvan varsin itsepintaiseen vakaumukseen, jonka mukaan leffan on yksinkertaisesti vain oltava arvotonta mujua, muuta vaihtoehtoa ei ole. Luultavasti tästä johtuen kirjoittaja ei jaksa pureutua sen syvemmälle Watchmeniin itse elokuvana vaan tyytyy kiertelemään aiheen ympäristöä tarjoillen mm. kryptisiä toteamuksia todellisuuden ja sarjakuvan välisestä suhteesta (...lol?).
Lopussa tuomio jyrähtää ja kovaa, koska eihän me fanipojat hei enempiä perusteluja kaivata: "Ultimately, Snyder’s Watchmen is mechanical, heartless and, tragically, hollow." No onhan se, mutta myös visuaalisesti upea, tosifaneille herkkuhetkiä tarjoava (esim. alun newsreel) ja lopultakin kaikenkattavasti erittäin viihdyttävä.
Saa arvioida myös vaihtoehtoisista näkökulmista, hei.
-
Alkuillasta grillasimme sieniä ja nautiskelimme trooppisia cocktaileja kämppisteni kanssa takapihallamme, ehkä viimeistä kertaa yhdessä koko porukka :_:. Satoi, mutta eipä tuo haitannut~
Aamupäivän hoidin juoksevia asioita (lentoliput, kirjastomaksut, tavaroiden lähetys) ja homma jatkuu ensi viikolla. Huomenna olisi vuorossa Synecdoche New York ja Euroviisut, sunnuntaina Watchmen-Sin City- double bill~~.
Paluu Suomeen innostaa, Suomen elokuva(journalistiseen)todellisuuteen paluu ei. Eh.
Edit/ Unohdin mainita, että Cannes avasi keskiviikkona historiallisesti animaatiolla. Pixarin Up ei ole mikään perinteisin tarina (seitsenkymppinen pappa sitoo heliumilmapalloja taloonsa ja lähtee kiertämään vähän mualimaa?), mutta avajaiselokuvaksi se oli minusta turhankin turvallinen valinta, oikein varman päälle pelattu.
Ei kukaan buuaa Pixarin uusimmalle, edes Ranskassa ^_^.
Hirveästi isoja nimiä (mm. Almodóvar, Loach, Campion, Von Trier, Tarantino & Gilliam kilpailun ulkopuolelta), kohtuullisesti mielenkiintoisia elokuvia. Raportoin lisää tuonnempana o/.
Edit2/ 9.21 Sateenkaariperheiden sisäinen adoptio meni läpi eduskunnassa eilen äänin 108-29. 61 oli poissa.