Tulessa haluan katsoa maailman palavan.
Kolme päivää siinä meni kunnes vihdoin muistin photobucketin salasanani. Mieltäylentävää.
Ylämaa-reissuni ydin ei tosin paljastu kuvista kuin vaivoin. Paikat ovat kyllä siellä, mutta värit ihan haalenneina ja hiljaisina. [Ensimmäisellä kesätyöpalkallani ostan kunnollisen kameran! Varmana!].
Juttelin tästä kämppikseni kanssa ja tulimme siihen tulokseen, että jokin Highlandseissä vastustaa laitteelle tallentumista. Taivas ja maa elävät alati muutoksessa, joten pienikin liikahdus suuntaan tai toiseen muuttaa kaiken. Auringon säteiden kulma vaihtuu, varjot liikkuvat, tuuli kuljettaa mikrohiukkasia ympäriinsä ja liikuttaa minua, kuvaajaa, useimmiten riuhtoen.
Seisoessani Quiraingin vuorten huipulla, syvänsinisiä vuoristolampia ja horisontissa siintävää turkoosia merta katsellen, auringon paistaessa vaalean siniseltä taivaalta, tunsin itseni niin pieneksi ja voimattomaksi, että se tunne muuttui vapaudeksi ja voimavaraksi.
Elin tai en, se ei vuoria hetkauta. Olin kuin tunkeilija pyhällä maalla, joka paljastuu mutta saa kuin ihmeen kaupalla poikkeusluvan.
--
Niille vuorille päästäkseni otin bussin toisilta vuorilta kahden pikkukyläsen välimaastoon, keskellä ei-mitään, kävelin tunnin kapeaa asfalttitietä ohi kukkuloilla ja hautuumailla laiduntavien lampaiden, 'Passing Point'- kylttien ja jätin pikkuhiljaa vähäisenkin asutuksen taakse.
Muutama auto ajoi ohitseni, mutta niillä oli kiire Uigin satamakylään, josta pystyi ottamaan lautan Ulkohebrideille.
Vuoren ruohoisaa rinnettä kiivetessäni jouduin varomaan lampaan papanoita koko ajan. Ne hassut näemmä pääsevät ihan minne haluavatsorkillaan.
Matkaani tein kokonaisuudessaan:
3 junalla
10 bussilla (ainoa tie saarille)
4 lautalla (lempikulkupelini)
1 liftatulla kyydillä (lintubongari Manchesterista)
1 tarjotulla kyydillä (eläkeläispariskunta, takuulla säälistä)
+ x määrällä askelia (the one and only)
Kävin:
6 paikassa sisämaassa (Inverness, Muir of Ord, Urquhart Castle, Fort William, Oban, Glasgow, kaikki Skotlannin länsipuolella)
3 saarella (Isle of Skye, Isle of Mull, Iona)
Päädyin sittenkin Sisähebrideille, sillä Ulkohebridien reissu olisi vaatinut pari lisäpäivää ja Taivassaaren käsittämättömästä ilmanalasta luopumista.
Ennen tuloani joka paikassa oli satanut kuin aisaa. Ensimmäisinä matkapäivinä aurinko kurkisteli pilvien takaa ja kolmantena päivänä pilvet häipyivät tyystin. En halunnut riskeerata säänvaihdosta vaan kiipeilin ja kävelin minkä jaloiltani ehdin. Luulenpa, että kannatti~. Toinen reissu vielä ennen kotiinpaluuta, jos vain mitenkään ehtii.
Yksin matkatessa tapaa paljon uusia, useimmiten todella mielenkiintoisia ihmisiä.
Dunveganin bussissa tapaamani kiinalaiset opiskelijapojat kutsuivat käymään Hanzossa mitä pikimmiten. Isle of Skyen Independent Hostel imi sisäänsä paitsi kaksi Edissä tietotekniikkaa opiskelevaa amerikkalaispojua, joiden kanssa kiipesin Old Man of Storr- vuorelle, myös kaksi ravitsemustiedettä lukevaa suomalaisneitiä, jotka tapasin sattumalta lähikaupassa. Maailma on pieni. Kohtaaminen pähkinänkuoressa.
Vaaleatukkainen (Niina) kovaan ääneen pitkälle (Jella): 'Hyytelö!".
Minä: "...Moi."
Niina & Jella: !!!
Siitä sitten jatkoimme illalla pubiin seuraamaan Islanti - Skotlanti- futismatsia raksamiesten kanssa. Seuraavana iltana nautimme yhdessä illallista oikein ravintolassa. Tytöt viettivät vaihtopuolivuotista Kilfordissa (n. 40 mailia Lontoosta) ja kiersivät Skotlantia eläkeläisbussillisen kera. Ei kyllä käynyt kateeksi ^_^'.
--
Lopuksi vielä vähän kuvia.
Junalla pohjoiseen, suuntana Inverness.
(Psst, jos joku osaa täydentää paidan tekstin/tietää sen, pointsit kotiin! Vihje: Wes Andersonnn~.)
Sehän on kämppikseni Mary kera hullunihanan perheensä <3. Nukuin ensimmäisen yön Mcleodeilla piskuisessa Muir of Ordin kylässä Ylämaiden ytimessä.
Niillä oli kaksi kanaa! Toinen seurasi meikäläistä koko ajan! Crazy!
Urquhart Castlen rauniot Loch Nessin rannalla. Keskiajoilta peräisin oleva linna pamautettiin käyttökelvottomaksi jakobiittien pelosta 1700-luvun lopulla.
Tämäkin seinä jäi pystyyn, ei suostunut sortumaan.
Maryn sisko Fiona oli vallan mystinen skottikaunotar. Kielinero vaati suomen kielen tunteja joka välissä. Nyt neito osaa ainakin lauseet "Hyvällä tavalla", "Sinä olet niin outo" ja "Hei jätkät, mun alushousuissa on taskut" :D.
Pöllämystynyt allekirjoittanut. Huomatkaa keket päässä: miestenosastolta, tottakai.
Auringonlaskun oudon lumoavat värit.
Isle of Skye, Portree, Café Arriba, aamukahvi kera tuoreiden mansikoiden, jugurtin ja myslin. Luvussa Lonely Planetin Scotland.
Vertailu: Ensimmäinen aamu Isle of Skyella.
Toinen aamu.
Kaunista kumpaisenakin. Huokaus.
Dunvegan linnan tilukset. Taustalla itse linna, joka ei tarjonnut sisällisesti mitään kamalan ihmeellistä. Muotokuvia ja vanhoja miekkoja. Bonnie Prince Charlien liivin ja hiuskiehkuran (!).
Ympäristössä riitti ihasteltavaa. Huom! Villejä narsisseja.
Rantakallioilla kiipeilijää odotti ikävä yllätys.
Sitten itse kapuamiseen:
Mike ja Noam, kohteena Old Man of Storr, noin 61-50 miljoonaa vuotta sitten (aka dinojen aikaan) syntynyt vuori, johon viimeisin jääkausi hioi ja lohkoi valtavan hiidenkiven.
Tahtojen taisto: Old Man vs. Mike.
Allekirjoittanut supadupatyylikkäästi lenkkareissaan ja! Vintage-verkkatakissaan. Ihan huipulta ei ole kuvaa, koska a) siellä tuuli liikaa ja b) pelotti, että tipahdan, jos keksityn mihinkään muuhun kuin kivistä kiinni pitämiseen.
Suuntana Quiraing.
Siellä se siintää, kaukaisuudessa.
Ei mikään turha kyltti.
Lochen (pieni järvi) keskellä laaksoa.
Mistä meikäläinen kiipesi. Valo hämää, näyttää niin kesyltä, oijoi.
Mistä normaalit ihmiset käyvät. Lue: Polku.
Quiraing.
Pakko ikuistaa ykköslenkkarit <3.
Obanin satamakaupunki. Täältä lähtevät lautat suuntaavat Sisähebrideille.
Lauttamatkalla kuvattua.
Viimeinen kuva, jonka jälkeen kamerani sanoi tsurrururriuuuplump.
Meren turkoosi näkyy jo ajoittain. Vasemmalla ylälaidassa siintää Ionan luostarisaari, jossa vietin yhden tunnelmallisen yön. Ulkona satoi ja raivosi, istuin hostellin tunnelmallisessa keittiössä ainoana vieraana ja juttelin pitäjien kanssa pimenevään yöhön uskonnosta, politiikasta, runoudesta, karamelleista ja holokaustista.
Gerry pyörittää hostellia yhdessä Karenin, Michellen ja tämän miehen kanssa, ja kirjoittaa vapaa-ajallaan kirjaa vuodesta Ionan saarella, runomuodossa.
Yksi runo kertoo läheisyydestä. Se syntyi siteestä, jonka mies muodosti erääseen tilalle talven aikana syntyneistä karitsoista, joka kuoli sinniteltyään ensin pari viikkoa. Se ei suostunut syömään, vaan ainoastaan määkyi niin kauan että joku otti sen syliin.
Annika opiskelee kirjallisuutta ja politiikkaa Hannoverin yliopistossa ja työskentelee kesään asti hostellissa minimipalkalla. Häntä huolestuttaa niin Saksan nouseva uusnatsirintama kuin valtakoneistoon jo sisään luikahtanut Anti-Fa.
Että ihmiset valitsevat vihan.
Ylämaa-reissuni ydin ei tosin paljastu kuvista kuin vaivoin. Paikat ovat kyllä siellä, mutta värit ihan haalenneina ja hiljaisina. [Ensimmäisellä kesätyöpalkallani ostan kunnollisen kameran! Varmana!].
Juttelin tästä kämppikseni kanssa ja tulimme siihen tulokseen, että jokin Highlandseissä vastustaa laitteelle tallentumista. Taivas ja maa elävät alati muutoksessa, joten pienikin liikahdus suuntaan tai toiseen muuttaa kaiken. Auringon säteiden kulma vaihtuu, varjot liikkuvat, tuuli kuljettaa mikrohiukkasia ympäriinsä ja liikuttaa minua, kuvaajaa, useimmiten riuhtoen.
Seisoessani Quiraingin vuorten huipulla, syvänsinisiä vuoristolampia ja horisontissa siintävää turkoosia merta katsellen, auringon paistaessa vaalean siniseltä taivaalta, tunsin itseni niin pieneksi ja voimattomaksi, että se tunne muuttui vapaudeksi ja voimavaraksi.
Elin tai en, se ei vuoria hetkauta. Olin kuin tunkeilija pyhällä maalla, joka paljastuu mutta saa kuin ihmeen kaupalla poikkeusluvan.
--
Niille vuorille päästäkseni otin bussin toisilta vuorilta kahden pikkukyläsen välimaastoon, keskellä ei-mitään, kävelin tunnin kapeaa asfalttitietä ohi kukkuloilla ja hautuumailla laiduntavien lampaiden, 'Passing Point'- kylttien ja jätin pikkuhiljaa vähäisenkin asutuksen taakse.
Muutama auto ajoi ohitseni, mutta niillä oli kiire Uigin satamakylään, josta pystyi ottamaan lautan Ulkohebrideille.
Vuoren ruohoisaa rinnettä kiivetessäni jouduin varomaan lampaan papanoita koko ajan. Ne hassut näemmä pääsevät ihan minne haluavatsorkillaan.
Matkaani tein kokonaisuudessaan:
3 junalla
10 bussilla (ainoa tie saarille)
4 lautalla (lempikulkupelini)
1 liftatulla kyydillä (lintubongari Manchesterista)
1 tarjotulla kyydillä (eläkeläispariskunta, takuulla säälistä)
+ x määrällä askelia (the one and only)
Kävin:
6 paikassa sisämaassa (Inverness, Muir of Ord, Urquhart Castle, Fort William, Oban, Glasgow, kaikki Skotlannin länsipuolella)
3 saarella (Isle of Skye, Isle of Mull, Iona)
Päädyin sittenkin Sisähebrideille, sillä Ulkohebridien reissu olisi vaatinut pari lisäpäivää ja Taivassaaren käsittämättömästä ilmanalasta luopumista.
Ennen tuloani joka paikassa oli satanut kuin aisaa. Ensimmäisinä matkapäivinä aurinko kurkisteli pilvien takaa ja kolmantena päivänä pilvet häipyivät tyystin. En halunnut riskeerata säänvaihdosta vaan kiipeilin ja kävelin minkä jaloiltani ehdin. Luulenpa, että kannatti~. Toinen reissu vielä ennen kotiinpaluuta, jos vain mitenkään ehtii.
Yksin matkatessa tapaa paljon uusia, useimmiten todella mielenkiintoisia ihmisiä.
Dunveganin bussissa tapaamani kiinalaiset opiskelijapojat kutsuivat käymään Hanzossa mitä pikimmiten. Isle of Skyen Independent Hostel imi sisäänsä paitsi kaksi Edissä tietotekniikkaa opiskelevaa amerikkalaispojua, joiden kanssa kiipesin Old Man of Storr- vuorelle, myös kaksi ravitsemustiedettä lukevaa suomalaisneitiä, jotka tapasin sattumalta lähikaupassa. Maailma on pieni. Kohtaaminen pähkinänkuoressa.
Vaaleatukkainen (Niina) kovaan ääneen pitkälle (Jella): 'Hyytelö!".
Minä: "...Moi."
Niina & Jella: !!!
Siitä sitten jatkoimme illalla pubiin seuraamaan Islanti - Skotlanti- futismatsia raksamiesten kanssa. Seuraavana iltana nautimme yhdessä illallista oikein ravintolassa. Tytöt viettivät vaihtopuolivuotista Kilfordissa (n. 40 mailia Lontoosta) ja kiersivät Skotlantia eläkeläisbussillisen kera. Ei kyllä käynyt kateeksi ^_^'.
--
Lopuksi vielä vähän kuvia.
Junalla pohjoiseen, suuntana Inverness.
(Psst, jos joku osaa täydentää paidan tekstin/tietää sen, pointsit kotiin! Vihje: Wes Andersonnn~.)
Sehän on kämppikseni Mary kera hullunihanan perheensä <3. Nukuin ensimmäisen yön Mcleodeilla piskuisessa Muir of Ordin kylässä Ylämaiden ytimessä.
Niillä oli kaksi kanaa! Toinen seurasi meikäläistä koko ajan! Crazy!
Urquhart Castlen rauniot Loch Nessin rannalla. Keskiajoilta peräisin oleva linna pamautettiin käyttökelvottomaksi jakobiittien pelosta 1700-luvun lopulla.
Tämäkin seinä jäi pystyyn, ei suostunut sortumaan.
Maryn sisko Fiona oli vallan mystinen skottikaunotar. Kielinero vaati suomen kielen tunteja joka välissä. Nyt neito osaa ainakin lauseet "Hyvällä tavalla", "Sinä olet niin outo" ja "Hei jätkät, mun alushousuissa on taskut" :D.
Pöllämystynyt allekirjoittanut. Huomatkaa keket päässä: miestenosastolta, tottakai.
Auringonlaskun oudon lumoavat värit.
Isle of Skye, Portree, Café Arriba, aamukahvi kera tuoreiden mansikoiden, jugurtin ja myslin. Luvussa Lonely Planetin Scotland.
Vertailu: Ensimmäinen aamu Isle of Skyella.
Toinen aamu.
Kaunista kumpaisenakin. Huokaus.
Dunvegan linnan tilukset. Taustalla itse linna, joka ei tarjonnut sisällisesti mitään kamalan ihmeellistä. Muotokuvia ja vanhoja miekkoja. Bonnie Prince Charlien liivin ja hiuskiehkuran (!).
Ympäristössä riitti ihasteltavaa. Huom! Villejä narsisseja.
Rantakallioilla kiipeilijää odotti ikävä yllätys.
Sitten itse kapuamiseen:
Mike ja Noam, kohteena Old Man of Storr, noin 61-50 miljoonaa vuotta sitten (aka dinojen aikaan) syntynyt vuori, johon viimeisin jääkausi hioi ja lohkoi valtavan hiidenkiven.
Tahtojen taisto: Old Man vs. Mike.
Allekirjoittanut supadupatyylikkäästi lenkkareissaan ja! Vintage-verkkatakissaan. Ihan huipulta ei ole kuvaa, koska a) siellä tuuli liikaa ja b) pelotti, että tipahdan, jos keksityn mihinkään muuhun kuin kivistä kiinni pitämiseen.
Suuntana Quiraing.
Siellä se siintää, kaukaisuudessa.
Ei mikään turha kyltti.
Lochen (pieni järvi) keskellä laaksoa.
Mistä meikäläinen kiipesi. Valo hämää, näyttää niin kesyltä, oijoi.
Mistä normaalit ihmiset käyvät. Lue: Polku.
Quiraing.
Pakko ikuistaa ykköslenkkarit <3.
Obanin satamakaupunki. Täältä lähtevät lautat suuntaavat Sisähebrideille.
Lauttamatkalla kuvattua.
Viimeinen kuva, jonka jälkeen kamerani sanoi tsurrururriuuuplump.
Meren turkoosi näkyy jo ajoittain. Vasemmalla ylälaidassa siintää Ionan luostarisaari, jossa vietin yhden tunnelmallisen yön. Ulkona satoi ja raivosi, istuin hostellin tunnelmallisessa keittiössä ainoana vieraana ja juttelin pitäjien kanssa pimenevään yöhön uskonnosta, politiikasta, runoudesta, karamelleista ja holokaustista.
Gerry pyörittää hostellia yhdessä Karenin, Michellen ja tämän miehen kanssa, ja kirjoittaa vapaa-ajallaan kirjaa vuodesta Ionan saarella, runomuodossa.
Yksi runo kertoo läheisyydestä. Se syntyi siteestä, jonka mies muodosti erääseen tilalle talven aikana syntyneistä karitsoista, joka kuoli sinniteltyään ensin pari viikkoa. Se ei suostunut syömään, vaan ainoastaan määkyi niin kauan että joku otti sen syliin.
Annika opiskelee kirjallisuutta ja politiikkaa Hannoverin yliopistossa ja työskentelee kesään asti hostellissa minimipalkalla. Häntä huolestuttaa niin Saksan nouseva uusnatsirintama kuin valtakoneistoon jo sisään luikahtanut Anti-Fa.
Että ihmiset valitsevat vihan.