Elossa

Nov 04, 2010 15:06

Kyllä. Yhä elän ja hengitän, vaikka en pidäkään olemassaolostani mitään ääntä.
Viikonloppu oli mahtava ja olen onnellinen, että niin paljon rakkaita ihmisiä oli kerrankin saman katon alla ja että ehdin emännänvelvollisuuksista huolimatta melko rauhassa nauttimaan ihmisten seurasta.

Sen jälkeen en kyllä ole nauttinutkaan kenestäkään, vaan lähinnä tuntenut itseni a-sosiaaliseksi möröksi. Työpäivät ovat olleet yhtä piinaa ja olisin vain halunnut karata kotiin viettämään noulaiffia. Nyt on kaksi vapaapäivää, ja aion ottaa niistä ilon irti ihan vain keskenäni.

Ja Ryuuji on edelleen niin söps ja ihana ja kaikkea, että en saa kyseistä tapausta mielestäni millään (ei sillä, että tosissani edes yrittäisinkään). Keräilykorttikuvahan siitä on bussikortissani? Niin, no, menin R-kioskille lataamaan korttiani ja hetken aikaa myyjän kanssa katselimme sitä siinä tiskillä, kunnes sain aivotoimintani jälleen rullaamaan ja pyysin aikuisten kuukausilatausta. :'D
Huah, vieläkin niin epätodellista, että pääsisin katsomaan niitä livenä. Oih ja voih, sydänparkani, en tiedä miten se tulee sen kestämään. :')

Radio saa mut aivopestyä tykkäämään milloin mistäkin biisistä, ja nyt sitten mielessä veivaa 24/7 tämä: www.youtube.com/watch

Jep. Minullakin olisi toive tai pari...

ei ole vanhaksi tulemista, brain lag, ryuuji

Previous post Next post
Up