Keskiyön pohdintaa
Tiskit, jotka piti hoidella tänään, lojuvat tuolla likoamassa edelleen ja olen vain naputellut romancefluffiani, jota en aio edes pistää minnekään, vaan olen kirjoittamassa sitä lähinnä itselleni romantiikannälkääni.
Nyt kuitenkin väsyttäisi jo pikkasen, mutta käyn vieläkin kauppaa itseni kanssa, että menenkö nyt suihkuun vaiko vasta aamulla, vaiko jopa sekä ja että. Taidan päätyä jälkimmäiseen vaihtoehtoon. On sen verran kuumakin koko ajan. Eikä tietenkään tää ficcaus yhtään paranna asiaa.
Myöskin tässä pohdiskelen monenmoisia kummallisia asioita, kuten että miksi ihmeessä Tatsuro ei valinnut mieluummin Akia basistiksi Karasuun? Koska oikeesti, se todellakin ansaitsis sen. Hyvä basisti ja näyttääkin hyvältä ja Karasu-uskottavalta:
Myöskin saisin siten aihetta uskoa että sillä ja Tatsulla vois olla jotain... x) *hiihiihii*
Toinen asia mitä pohdin, on Maon logiikka. Se aina äimistelee blogissaan, kuinka hänet jälleen tunnistettiin kaupassa, kadulla, jne. No, se ei vissiin ole vielä kässännyt, että se miljoonan vaateparren alle itsensä piilottaminen lähinnä PALJASTAA sen identiteetin. Toinen asia, mitä se ei ole kässännyt, on se, että kirjoittamalla blogiinsa vain Yuuyasta tai Shinjistä muttei koskaan Akista, ei saa meitä uskomaan että hänen ja Akin välillä ei olisi (ainakin ollut) jotain. Päinvastoin. Se saa hyvin epäileväiseksi.
Ja sitten pohdin myös, että miksi pohdin nykyään niin paljon. Näitä miehiä, siis. Vaihdan siippaehdokasta kuin paitaa ja sitten aina palaan siihen pitkään, komeaan kundiin, mikä se oli, niin, Tatsuroon. Ja sen mustaan nahkasohvaan. Ja sitten taas rupean miettimään jotain muuta ja yhtäläisyyksiä niiden muiden kanssa, ja sitten hetken sitä kelailtuani se pitkätukka palaa taas. Sangen hämmentävä kehä, tämä jota kierrän. Ja kun olen näitä pyöritellyt aivoissani jokusen tovin, huomaan että miehet ovatkin mielessäni alkaneet jo pyörittämään toisiaan. Siinä sitten tanssin karambaa vinkuen "entäs minä???" mutta ainainen kohtaloni on tulla ignooratuksi ja sitten tarttua vain kynään, kirjoittaen kaiken näkemäni ylös. Noin niinkus kuvainnollisesti, tietenkin, elämmehän 2000-lukua ja nykyään kirjoitetaan koneella. Ranteeni sitäpaitsi rasittuisi moisesta kynäilystä, ja ranteellenihan on tietysti parempaakin tekemistä eikä sen sovi rasittua. En tiedä mitä teidän mielessänne välähti, mutta minä nyt mainitsen esimerkkinä vaikkapa pianonsoiton.
Lafikin on alhaalla jo toista päivää, joten ei ole mitään kiirettä betauttaa sinne seuraavaa lukua, eikä ole pelkoa että keikkuisin tässä koko yötä Lafin sisältöä lukemassa. Mutta silti, kovin on tyhjää ilman sitä. ;_;
Alistun nyt siis jälleen menemään (lähes) ihmisten aikaan nukkumaan. Kuten eilenkin, jolloin sammutin valon jo puoli yhdentoista jälkeen! Tämä kuumuus varmaan saa päässä vähän viiraamaan ja rytmit sekaisin.
Jei, huomenna hakemaan Tullista HMV:n lähettämiä bändituotteita. Toivottavasti eivät revi taas järkkyjä tullaussummia. Tosin ainahan ne, joten miksi nytkään tekisivät poikkeusta... -_-
Nyt kuitenkin väsyttäisi jo pikkasen, mutta käyn vieläkin kauppaa itseni kanssa, että menenkö nyt suihkuun vaiko vasta aamulla, vaiko jopa sekä ja että. Taidan päätyä jälkimmäiseen vaihtoehtoon. On sen verran kuumakin koko ajan. Eikä tietenkään tää ficcaus yhtään paranna asiaa.
Myöskin tässä pohdiskelen monenmoisia kummallisia asioita, kuten että miksi ihmeessä Tatsuro ei valinnut mieluummin Akia basistiksi Karasuun? Koska oikeesti, se todellakin ansaitsis sen. Hyvä basisti ja näyttääkin hyvältä ja Karasu-uskottavalta:
Myöskin saisin siten aihetta uskoa että sillä ja Tatsulla vois olla jotain... x) *hiihiihii*
Toinen asia mitä pohdin, on Maon logiikka. Se aina äimistelee blogissaan, kuinka hänet jälleen tunnistettiin kaupassa, kadulla, jne. No, se ei vissiin ole vielä kässännyt, että se miljoonan vaateparren alle itsensä piilottaminen lähinnä PALJASTAA sen identiteetin. Toinen asia, mitä se ei ole kässännyt, on se, että kirjoittamalla blogiinsa vain Yuuyasta tai Shinjistä muttei koskaan Akista, ei saa meitä uskomaan että hänen ja Akin välillä ei olisi (ainakin ollut) jotain. Päinvastoin. Se saa hyvin epäileväiseksi.
Ja sitten pohdin myös, että miksi pohdin nykyään niin paljon. Näitä miehiä, siis. Vaihdan siippaehdokasta kuin paitaa ja sitten aina palaan siihen pitkään, komeaan kundiin, mikä se oli, niin, Tatsuroon. Ja sen mustaan nahkasohvaan. Ja sitten taas rupean miettimään jotain muuta ja yhtäläisyyksiä niiden muiden kanssa, ja sitten hetken sitä kelailtuani se pitkätukka palaa taas. Sangen hämmentävä kehä, tämä jota kierrän. Ja kun olen näitä pyöritellyt aivoissani jokusen tovin, huomaan että miehet ovatkin mielessäni alkaneet jo pyörittämään toisiaan. Siinä sitten tanssin karambaa vinkuen "entäs minä???" mutta ainainen kohtaloni on tulla ignooratuksi ja sitten tarttua vain kynään, kirjoittaen kaiken näkemäni ylös. Noin niinkus kuvainnollisesti, tietenkin, elämmehän 2000-lukua ja nykyään kirjoitetaan koneella. Ranteeni sitäpaitsi rasittuisi moisesta kynäilystä, ja ranteellenihan on tietysti parempaakin tekemistä eikä sen sovi rasittua. En tiedä mitä teidän mielessänne välähti, mutta minä nyt mainitsen esimerkkinä vaikkapa pianonsoiton.
Lafikin on alhaalla jo toista päivää, joten ei ole mitään kiirettä betauttaa sinne seuraavaa lukua, eikä ole pelkoa että keikkuisin tässä koko yötä Lafin sisältöä lukemassa. Mutta silti, kovin on tyhjää ilman sitä. ;_;
Alistun nyt siis jälleen menemään (lähes) ihmisten aikaan nukkumaan. Kuten eilenkin, jolloin sammutin valon jo puoli yhdentoista jälkeen! Tämä kuumuus varmaan saa päässä vähän viiraamaan ja rytmit sekaisin.
Jei, huomenna hakemaan Tullista HMV:n lähettämiä bändituotteita. Toivottavasti eivät revi taas järkkyjä tullaussummia. Tosin ainahan ne, joten miksi nytkään tekisivät poikkeusta... -_-