Oct 24, 2008 21:22
Edellisestä merkinnästäni ei ole kulunut kuin viikko, mutta se viikko on tuonut surullisen muutoksen elämääni. Isoäitini menehtyi maanantaina, ja vaikkei se tullut kevään ja kesän jälkeen yllätyksenä, mummun menetys on ollut hyvin raskas ja vaikea taakka hyväksyä. Lähtiessäni mummun luota viimeistä kertaa tiesin, että on todennäköisempää, etten enää näe häntä kuin että tapaisimme vielä. Minullekin puhelimen soiminen on joka kerta merkinnyt pelkoa siitä, että mummu on menehtynyt. En usko, että viime kuukaudet ovat olleet mummulle helppoja, joten siten on hyvä, että hän on lopulta päässyt lepoon, mutta kuitenkin on niin vaikea päästää irti. En ole koti-ikävää potevaa tyyppiä, mutta nyt en haluaisi olla näin kaukana.
En ole vielä varannut lentoja, mutta näillä näkymin lennän kotiin 5.11. Palaan kuitenkin Nottinghamiin hautajaisten jälkeen saman viikon sunnuntaina, joten taidan keskittyä perheeseeni niinä päivinä. Tulkaa käymään täällä. Minusta olisi todella mukavaa nähdä välillä vanhoja ystäviä pitkästä aikaa.