Tulkoon hiljaisuus
Istuin tänään bussissa tulossa kotiin, kuuntelin musiikkia kuten aina. Samalla mietin kaikkia niitä mahdollisuuksia joita elämä minulle tarjoaisi lukion jälkeen. Mikään ei tunnut mieluisalta.
Kaikessa on jotain sellaista, mikä ei vedä puoleensa.
Jäin bussista pois ja tuijotin hankea ja hiljaisuutta ympärilläni, sama kappale oli soinut koko ajan kuulokkeista. Aamulla kun kävelin kouluun tunsin samanlaista hiljaisuutta ja levollisuutta.
En rukoillut voimia kokeeseen, en rukoillut mitään, mutta pyysin apua.
Juttelin eilen Sonjan ja Kassun kanssa yliluonnolliseen uskomisesta. Meistä jokainen uskoo jonkinlaiseen yliluonnolliseen. Kaikista huvittavinta tuntuvat kuitenkin omat uskomukseni.
Minä uskon siihen, että vielä joku päivä olen sankari jossain toisessa ulottuvuudessa. Minä uskon, että saan nähdä miten valo ja pimeä asettuvat tasapainoon. Lapselliseltahan tämä kuulostaa, niin helposti ihmiset saavat toisensa uskomaan ja vakuuttumaan siitä, ettei mitään yliluonnollista ole.
Tuntuu hassulta. Haluan olla sankari.
Kaikessa on jotain sellaista, mikä ei vedä puoleensa.
Jäin bussista pois ja tuijotin hankea ja hiljaisuutta ympärilläni, sama kappale oli soinut koko ajan kuulokkeista. Aamulla kun kävelin kouluun tunsin samanlaista hiljaisuutta ja levollisuutta.
En rukoillut voimia kokeeseen, en rukoillut mitään, mutta pyysin apua.
Juttelin eilen Sonjan ja Kassun kanssa yliluonnolliseen uskomisesta. Meistä jokainen uskoo jonkinlaiseen yliluonnolliseen. Kaikista huvittavinta tuntuvat kuitenkin omat uskomukseni.
Minä uskon siihen, että vielä joku päivä olen sankari jossain toisessa ulottuvuudessa. Minä uskon, että saan nähdä miten valo ja pimeä asettuvat tasapainoon. Lapselliseltahan tämä kuulostaa, niin helposti ihmiset saavat toisensa uskomaan ja vakuuttumaan siitä, ettei mitään yliluonnollista ole.
Tuntuu hassulta. Haluan olla sankari.