Ficcipätkää, pitkästä aikaa. Jotain itseäni ahdistavaa, en taida mennä tarkempiin yksityiskohtiin tällä kertaa. Sanottakoon vaikka niin, että toivoin aina voivani välttyä tämmöisen kirjoittamiselta, hahmoja ajatellen. Haluaisin niitä onnellisia Troika-inspiraatioita..
Tästä lähtien yritän vastata kommentteihinkin. Anteeksi, kun en ole tehnyt sitä aiemmin kunnolla - olen kuitenkin arvostanut kaikkea saamaani palautetta ja arvostan niitä edelleen. ♥
Otsikko: Öitä Ranskassa
Sarja: Prince of Tennis
Hahmot: Yukimura, Niou
Rating: ... R
Sanoja: 594
Tiivistys: Niou heräilee öisin.
Muuta: Troika-sivutarinoiden palapeli jatkuu, tämä tapahtuu ennen Aurinkoa. Kulmapala Ranskaa; aikaa, jolloin Yukimura ja Niou asuvat kahdestaan pienessä kerrostaloyksiössä, jonka vuokra on niin suuri, ettei heillä ole varaa ostaa sänkyä, saatika kahta, ainakaan Yukimuran yliopistomaksujen ohella.
Näihin öihin mennessä he ovat asuneet Ranskassa vuoden, Troika on ollut fyysisesti erossa saman verran. Lisätietoja saa taas kysyä, Ranska olisi tarkoitus saada kirjoitettua ennen.. no, olisi tarkoitus saada kirjoitettua.
*** ** *** ** *** ** *** ** *** ** *** ** ***
Sohva oli ollut molempien mielestä alusta alkaen huono valinta nukkumapaikaksi. Jos toinen herää, toinen herää myös. Liian vähän tilaa, vain yksi jaettu peitto.
"Tuskin tästä ongelmaa tulee."
"Joinain öinä vielä kadut tuon sanomista, Masaharu."
-
Joinain öinä Niou herää Yukimuran pieniin huokauksiin. Yukimura painautuu häntä vasten, mutisee nimiä, hengittää kuin kuumeinen, itkee unissaan, lopulta jatkaa nukkumista rauhallisesti.
-
Joinain öinä Niou herää omien käsiensä vaelteluun. Nukkuminen niin pienessä tilassa jonkun toisen kanssa on aina tuntunut huonolta idealta toimintapitoisia unia ajatellen, mutta muutakaan vaihtoehtoa ei ole.
Yukimura ei koskaan herää kosketuksiin. Ainakaan hän ei avaa silmiään tai sano mitään.
Kahden miehen kanssa asuessa kai tottui kaikkeen.
Niinä öinä Niou miettii miten helppoa olisi pettää kolmen miehen luottamus.
Loppuyöt hän nukkuu lattialla sohvan vieressä.
-
Joinain öinä Niou toivoo, ettei Yukimura tulisi kotiin ollenkaan.
Hän ei muista onko naisen nimi Chante vai Noele vai ehkä sittenkin Reine, kaikki ranskalaiset naiset näyttävät samalta ja kaikkien nimet kuulostavat samalta ja kaikki tuntuvat samalta.
Kaikki kirkaisevat samalla tavalla oven auetessa, kaikki vetävät peiton eteen peittääkseen itsensä, kaikki toistavat samat kuluneet anteeksipyynnöt kerätessään vaatteensa lattialta ennen kuin juoksevat ulos.
Niinä öinä Yukimura ei halua nukkua hänen vieressään, eikä se haittaa Nioua pätkääkään.
"Se varmaan luuli sinua vaimokseni."
"Kunhan siivoat jälkesi, en sano mitään siitä kenen kanssa makaat."
"Olisitkin liian lepsu."
Yukimura tuhahtaa hiljaa.
-
Joinain öinä hän herää keskellä yötä siihen, ettei Yukimura enää olekaan hänen vieressään.
Yukimuran löytäminen ei ole koskaan vaikeaa. Vessan ovi on aina raollaan, avunpyynnön merkkinä.
"Ruoka ei ole täällä noin halpaa."
Silti hän vetää Yukimuran hiukset pois tämän kasvoilta ja silittää tämän selkää joka kerta riutuvan kehon vapistessa holtittomasti päivän aterian palatessa tervehtimään heitä.
Niinä öinä kumpikaan ei nuku kunnolla. Yukimura saattaa maata pienen huoneen lattialla aamunkoittoon.
Sellaisina öinä Niou polttaa tupakan. Joskus toisenkin. Jos Yukimura on tarpeeksi hyvässä kunnossa, hän yleensä tulee ikkunan ääreen Nioun seuraksi istumaan lopetettuaan yskimisen. Hän polttaa sen, mitä Nioulta jää.
Niou inhoaa niitä öitä eniten.
-
Joinain öinä Niou herää aamuyöllä Yukimuran kolauttaessa oven kiinni perässään liian äänekkäästi.
Yukimura haisee öljymaaleilta ja tärpätiltä ja Nioua kuvottaa, mutta hän ei sano mitään.
Valittaminen johtaisi keskusteluun ja keskustelu riitelyyn ja riitely siihen, että Yukimuran täytyisi siirtää herätystään kahden tunnin sijasta neljän tunnin päähän ja opetella lisää tekosyitä.
Niou ei halua kaikkea omatunnolleen.
-
Joinain öinä Yukimura ei nuku lainkaan. Hän kävelee ympäri asuntoa levottomilla jaloilla tai istuu tiskipöydän ääressä kirjoittamassa kirjeitä, joita hän ei koskaan lähetä.
Öisin Niou miettii, mitä niissä lukee. Päivisin hän voisi kaivaa ne pahvilaatikosta ja lukea, mutta hän ei koskaan kajoa niihin.
Niou ei halua tietää, miten paljon ikäviä asioita Yukimuralla on kotiin kirjoitettavaksi.
Hän ei halua tietää mitä Yukimura kirjoittaa hänestä.
-
Joinain öinä Niou ei herää ollenkaan. Ne ovat hyviä öitä. Ei ole mitään syytä herätä. Kaikki on hyvin.
Sellaisia öitä on harvoin.
-
Eräänä yönä Niou herää jälleen käsiensä vaelteluun.
Se on kuitenkin erilaista kuin niinä muina öinä, joina hän herää samoihin asioihin.
Sillä kertaa Yukimuran silmät ovat auki. Hän ei sano mitään, ei estele mitenkään.
Se ei ole hellää. Ei suudelmia, ei luvan pyytämistä, ei mitään.
Niou ei välitä, Yukimura ei välitä.
Olen vain heidän. En halua enää muita.
Hän ei halua Yukimuraa, Yukimura ei halua häntä. Kumpikaan ei sano mitään sen ollessa ohi.
Itsehän sanoit, että saan panna ketä haluan, kunhan siivoan jälkeni.
Yukimura istuu yön ikkunalaudalla. Niou makaa selkä ikkunaan päin.
Hän kuulee hiljaisen hyräilyn mutta pitää katseensa tiukasti sohvan selkänojassa. Niou ei ole koskaan pitänyt Yukimuran tavasta peittää itkemisensä.
Auringon noustua Yukimura käy suihkussa ja lähtee.
Niou makaa paikallaan postin tuloon asti. Ovelle laahustaessaan hän katsoo ohimennen pahvilaatikkoon.
Kirjeet ovat poissa.