-- että järvenselän takana metsästä nousee kultarintainen karhu
"Maanantaista lähtien olen valanut päälleni ivaa itseäni vastaan ja suojakseni. Olen kylpenyt lumessa ilman saunaa, unohtanut eväät tahallani kotiin, kulkenut koulumatkoilla ylimääräisiä lenkkejä. Ja lopulta päätin hiihtää umpihangessa tänne, metsään jota olen pitkin talvea muistellut, tulkinnut tapahtumia yhä uudelleen, etsinyt aivojen pohjalta vilkaisut, ruotinut läpikotaisin lyhyet lauseet, sekunnit jotka käsi viipyi lapaluideni välissä. Tulin metsään nauramaan itselleni, mutta iva kuluu loppuun. Pilvet päästävät karkuun auringon, joka luo maailmaan sinisen ja vihreän ensimmäistä kertaa tänä vuonna. En kestä katsoa enää mihinkään. Juuri nyt, maaliskuussa, hänen piti palata ja muuttaa kaikki."