(no subject)
Koulupsykologin kautta terveydenhoitajalle ja sieltä psykiatrisen sairaanhoitajan kautta lääkärille. Nyt ollaan tilanteessa, että mulla on keskusteluapua, mielialalääkkeet ja tunnelin päässä valoa. Mä oon ihan hiton ylpeä siitä miten tehokkaasti hain lopulta apua, heti kun vaan olin myöntänyt, että mä tarviin apua.
Nyt mulla on tosi hyvä olo. Lääkkeet on alkanut vaikuttaa, vaikka ei kai pitäis vielä, mut mun olossa on ihan selkee ero. Ahdistus välillä meinaa puskea pintaan mut se on ihan hallittavissa ja saan sen hengittelyllä hallintaan. Ei myöskään tuu enää sellasia lamaannuttavia ahdistuskohtauksia jokaisesta pienestä asiasta, se on ihan mukavaa, en esim. oo koko ajan Otolle vihanen ku se on sanonu jonku väärän sanan. :D
On myös tosi hyvä, että pääsen juttelemaan sen psyk. hoitsun kanssa muutaman kerran, nää pari kertaa on jo auttanu, kun oon tajunnu, miten paljon käsittelemättömiä fiiliksiä mulla on liittyen mm. reumakeissiin, raksahaaveista luopumiseen, derby-yhteisöstä irtautumiseen, Helsinkiin muuttoon, Eetun kanssa säätämiseen. Et siitä sit vaan käsittelemään. Päällimmäisenä mulla on onneks nyt se fiilis, että mun oma elämä on mun käsissä ja mä itse päätän mihin mä sitä vien. Mä oon joustanu ja joutunu menee kaikenlaisten ulkopuolisten syiden takia sellasiin suuntiin, joihin en olis halunnu, mut joihin oon ajatellu sopeutuvani, niin nyt on se aika, kun mä alan menemään sen mukaan mitä mä itse haluun.
Työharjottelussa on ollu kivaa. Uskon ammattilaiseen itseeni ja tiedän, että musta tulee vielä hyvä siinä, mitä ikinä päädynkin tekemään. Yläaste työympäristönä kiinnostaa.
Nyt mulla on tosi hyvä olo. Lääkkeet on alkanut vaikuttaa, vaikka ei kai pitäis vielä, mut mun olossa on ihan selkee ero. Ahdistus välillä meinaa puskea pintaan mut se on ihan hallittavissa ja saan sen hengittelyllä hallintaan. Ei myöskään tuu enää sellasia lamaannuttavia ahdistuskohtauksia jokaisesta pienestä asiasta, se on ihan mukavaa, en esim. oo koko ajan Otolle vihanen ku se on sanonu jonku väärän sanan. :D
On myös tosi hyvä, että pääsen juttelemaan sen psyk. hoitsun kanssa muutaman kerran, nää pari kertaa on jo auttanu, kun oon tajunnu, miten paljon käsittelemättömiä fiiliksiä mulla on liittyen mm. reumakeissiin, raksahaaveista luopumiseen, derby-yhteisöstä irtautumiseen, Helsinkiin muuttoon, Eetun kanssa säätämiseen. Et siitä sit vaan käsittelemään. Päällimmäisenä mulla on onneks nyt se fiilis, että mun oma elämä on mun käsissä ja mä itse päätän mihin mä sitä vien. Mä oon joustanu ja joutunu menee kaikenlaisten ulkopuolisten syiden takia sellasiin suuntiin, joihin en olis halunnu, mut joihin oon ajatellu sopeutuvani, niin nyt on se aika, kun mä alan menemään sen mukaan mitä mä itse haluun.
Työharjottelussa on ollu kivaa. Uskon ammattilaiseen itseeni ja tiedän, että musta tulee vielä hyvä siinä, mitä ikinä päädynkin tekemään. Yläaste työympäristönä kiinnostaa.