joulu
Ihan perinteinen jouluentry.
Lähden ihan kohta holokausti museoon. On jotenkin niin hirveästi asiaa, ja vaikka tiedän etten mitenkään voi niitä asioita ilmaista näin riittävästi, mun on kuitenkin pakko jatkaa. Samasta syystä kun monesti muutenkin: pelkään että muuten unohdan. Nähtävästi ymmärrän ulkomailla monestikin jotenkin tärkeitä asioita elämästäni ja ihmisistä, ja muiden elämästä.
Voisin vaikka lyhyesti mainita että rakastan joulutekstareita! Ja joulukortteja. Lahjojen tekemistä. Ja sitä että täällä ollessani olen saanut monta paria riviä pidempää sähköpostia. En ole unohdettu.
Suurin osa täällä käymästäni dialogista on tapahtunut mun pään sisällä. Tähän syynä on varmastikin se, että menetin ääneni (liian rankkojen Rocky Horrorin ja Singstar pelaamisen jälkeen), ja se on nyt enemmän tai vähemmän kadoksissa kolmatta päivää. Haluaisin se takaisin. Olin taannoin rannalla ja oikeesti tajusin kuinka paljon tarvitsen rantaa, tollasta järjetöntä näkyä niin kuin aava Välimeri, joka pistää mun juttuja oikeeseen perspektiiviin. Ja tuntui siltä että olisin voinut vaan lähtee lentoon. Kuinka olin niin helvetin kiitollinen kaikista muistoista mitä mulla on täältä, ja ihan kaikesta muustakin. Mietin tärkeitä asioita. Ja unohdin ne. Järjettömintä tietysti oli, että koska olin yksin rannalla, ei ketään muuta, ja pelkäsin vähän että joku paha ihminen tulee, olin kai jotenkin varuillani. Kattelin siinä merelle kaiteen yli ja yhtäkkiä tunsin jonkun ihmeellisen sähköisen virran. Joo, aivan. Se meni mun lävitse, ja just sillon, ensimmäistä kertaa, katsoin taakseni ja kappas, sieltä kävelee mies koiransa kanssa. Siis ensimmäinen ihminen jonka näin sillä rannalla. Sen sähkövirran jälkeen aattelin että jos nyt en kato taakseni, niin perkele. Aika makeeta.
[1521]
Ei mikään ihme että nyt ton museon jälkeen tuntuu pää tietyistä ajatuksista ihan tyhjennetyltä. Mutta kuitenkin. ("kuitenkin" on sana jota käytän liian usein) Täällä alkoi sataa. Ei siis tule varmaan Apollonia picknickiä, ihan ok sinänsä, koska en ois varmaan päässyt mukaan. Värjäsin hiukseni, pakko myöntää että tykkään ihan hirveesti. En oo koskaan ite saanu näin kirkasta punasta, tää on ihan ravishing red ja aika jees. Ihmisiä nähdessä oli ihanaa huomata että jotkut asiat ei ole muuttuneet ollenkaan.
[2335]
No nyt ei huvita. Tunnelmat: JEE, WÄÄ JEE. öö. Ja sit en tiiäkään. Loppupeleissä olen edelleen mukana kaikessa, joten joo. Waaa. Oon ihan koossa itseni kanssa, hyvä niin.