(no subject)
Heh, tänään oli koulussa hauska saksan tunti. Käsiteltiin jotain toisen maalimansodan jälkeistä puhetta. Herr Goos kysyi sitten kaikilta, että ketkäs ovat olleet Berliinissä Reichstagissa käymässä. Minä selasin just sanakirjaani, mutta jotenkin onnistuin silti kuulemaan kysymyksen ja nostin epävarmana käteni puoliksi ylös - ainoana koko luokasta.
Herr Goos katsahtaa minuun, kohottaa kulmiaan, katsoo luokkaa ja alkaa sitten hekottaa todeten jotain siitä, että vain "meidän vaihto-oppilas" on käynyt Reichstagissa, joka on Saksan merkittävimpiä rakennuksia. Sen kunniaksi sain selostaa hapuillen, että miltä se istuntosali näyttää...
Herr Hahnemann oli taas mukava oma itsensä tänään! Siis liikunnanopettajani. Totesi iloisesti, että olenko nyt sitten takaisin. Ja tuli myöhemmin kysymään, että olenko vielä kauan Saksassa, varmisti, että lukuvuoden loppuun asti. Ja antoi minulle pöytätenniksen peluuta varten aivan oman, henkilökohtaisen mailansa, olin todella otettu. Kiva mies, varmaan lempiopettajani tuolla. Vaikkei Herr Gooskaan paha ole, se vain sattuu kysymään minulta jotain juuri silloin, kun en kiinnitä huomiota opetukseen, ja saan puolikkaan sydänkohtauksen, kun koetan miettiä, että mitä se kysyi ja mitä pitää vastata.
Enkun openi taas on todella tylsä, juuri valmistunut nuori nainen Frau Freiburg, joka puhuu ja kirjoittaa hitaasti. Nuoruuden intoa. Mutta sen enkku ei ole hyvää... Eilen se saarnasi jostain ilmiselvistä kielioppijutuista, joita jotkut olivat vielä onnistuneet tekemään enkun kokeeseensa. Ollaan nyt helmikuun alusta lähtien käyty läpi Billy Elliot -elokuvaa ja tehty siitä elokuva-arvosteluja yms. Voitaisiin kyllä pikku hiljaa vaihtaa aihetta. Suomessa enkku on paljon kivempaa, ja muutenkin liputan kyllä suomalaisen koulujärjestelmän puolesta...
Evi tulee kohta hakemaan, mennään ruokaostoksille ja sitten Hültereille tekemään ruokaa. Mukava ilta luvassa.
Herr Goos katsahtaa minuun, kohottaa kulmiaan, katsoo luokkaa ja alkaa sitten hekottaa todeten jotain siitä, että vain "meidän vaihto-oppilas" on käynyt Reichstagissa, joka on Saksan merkittävimpiä rakennuksia. Sen kunniaksi sain selostaa hapuillen, että miltä se istuntosali näyttää...
Herr Hahnemann oli taas mukava oma itsensä tänään! Siis liikunnanopettajani. Totesi iloisesti, että olenko nyt sitten takaisin. Ja tuli myöhemmin kysymään, että olenko vielä kauan Saksassa, varmisti, että lukuvuoden loppuun asti. Ja antoi minulle pöytätenniksen peluuta varten aivan oman, henkilökohtaisen mailansa, olin todella otettu. Kiva mies, varmaan lempiopettajani tuolla. Vaikkei Herr Gooskaan paha ole, se vain sattuu kysymään minulta jotain juuri silloin, kun en kiinnitä huomiota opetukseen, ja saan puolikkaan sydänkohtauksen, kun koetan miettiä, että mitä se kysyi ja mitä pitää vastata.
Enkun openi taas on todella tylsä, juuri valmistunut nuori nainen Frau Freiburg, joka puhuu ja kirjoittaa hitaasti. Nuoruuden intoa. Mutta sen enkku ei ole hyvää... Eilen se saarnasi jostain ilmiselvistä kielioppijutuista, joita jotkut olivat vielä onnistuneet tekemään enkun kokeeseensa. Ollaan nyt helmikuun alusta lähtien käyty läpi Billy Elliot -elokuvaa ja tehty siitä elokuva-arvosteluja yms. Voitaisiin kyllä pikku hiljaa vaihtaa aihetta. Suomessa enkku on paljon kivempaa, ja muutenkin liputan kyllä suomalaisen koulujärjestelmän puolesta...
Evi tulee kohta hakemaan, mennään ruokaostoksille ja sitten Hültereille tekemään ruokaa. Mukava ilta luvassa.