(no subject)
Hengissä takaisin Ranskasta. Luut on just ja just ehjinä ja jaloista ja käsivarsista löytyy vain muutama mustelma. Aivovauriotakaan en onnistunut kuperkeikkoja heittäessäni saamaan, saatte kyllä olla ylpeitä Suomen tyttärestä.
Joo eli menomatka istuttiin kivan kauan bussissa. Vähän ennen yhdeksää illalla startattiin ja taidettiin joskus kolmen jälkeen seuraavana päivänä saavuttaa matkakohde. Onneksi sain bussissa nukuttua suhteellisen mukavasti, toisin kuin kaverit. Pistettiin lumikettinkejä paikalle varmaan ainakin kaksi tuntia lauantai-päivä, jotta päästiin ylös kyläpahaseen. Siellä olikin sitten metri lunta, kirkas taivas ja nätit vuoret.
Olin ilmoittanut itseni osaajaksi ja vedin sitten ekat kaksi tuntia profejen kanssa. Se olikin fiksu valinta, koska kynnin naamallani penkerettä aika tiheään ja aiheutin opelle lähes sydänkohtauksen, kun vetäsin rinteen syöksylaskulla alas, kun en enää pystynyt jarruttamaan. Oli onni matkassa, että ihan mustelmilla selvittiin. Oli aika kiva kömpiä keskeltä rinnettä pystyyn naama lumessa ja kysyä opelta, olisiko okei, jos siirtyisin keskiryhmään.
Sen jälkeen lähtikin sitten kaikki rohkeus laskettelun kanssa ja kaipasin lumilautaani aika sairaasti. Ei enää ikinä laskettelua! Miten kukaan osaa hallita niitä kahta heiluvaa ja väpättävää ja ristiin menevää tikkua jaloissa... lautailu on yksinkertaisempaa. Yhden kerran meinasin laskea kielekkeeltä alas, siinä vaiheessa jo kiljaisin aika lahjakkaasti. Laskin heti perään suoraan kallioon, koska halusin vauhtini pysäyttää. o/ Kyllä saa olla ylpeä suomalaisuudestaan ja siitä, että osaa talviurheilulajit.
Oli kuitenkin kiva nähdä Alpit. Joku -15 kai siellä ulkona oli, pilvisinä päivinä lämpimämpi, ei siis kylmä ollenkaan. Oli kiva ulkoilla, tykkään punaisista kipristelevistä poskista. Tutustuin myös uusiin tyyppeihin ja vanhoihinkin tuli parempi yhteys. Tosin myönnän kyllä, että itsellekin iski koti-ikävä, kun kaikki iloitsivat kotiinpaluusta ja perheestä yms yms kivaa.
Ranskassakin ne on yhtä tyhmiä kuin Saksassa, dubbaavat kaikki telkkariohjelmat, joten katottiin sitten koko viikko italialaista musiikkikanavaa. Ne näyttivät myös homofobiaa vastustavaa mainosta, jollaista en ikinä ennen ole telkkarissa nähnyt. Nostan hattua Italialle! Ajattelin niiden olevan kovin konservatiivisia.
Iltaisin ei tehty mitään kummallista, juotaan kerran Glühweiniä, laskettiin pulkkamäkeä, feilattiin karaoken parissa yms yms. Oli ihan mukavaa olla vähän aikaa poissa koti-Saksasta, mutta kotiinpaluu oli kyllä nyt sitten mieluinen. Takaisin ajettiin vain 15h, se matka meni hyvin. Nukuin varmaan jotain 7h, lueskelin ficciä 3-7 aikaan yöllä. Oli kotoisat olot, kun kaikki nukkuivat ja oli pimeää.
Tänään oli eka päivä koulua ja blaah, sille ei ole kyllä yhtään intoa. En ole vieläkään saanut hissan ja enkun kurssejani vaihdettua, kun herra Trelenberg unohtaa tapaamisemme tai ei vain ole tavoitettavissa. Jos sitä vaikka huomenna taas koettaisi. Tai ehkä vain tungen sinne luokkaan itsekseni ja sanon että moi, tulen nyt tänne. Tänään oli aivan sairaan lämmin, +4 suunnilleen. Tulin koulusta kotiin ilman takkia, Laura tuijotti minua silmät pyöreinä ja sanoi, että hällä on kauhean kylmä. Ihanaa nauraa näille lämpötiloille!
Vielä huomenna koulua ja sitten kymmeneksi päiväksi Espanjaan Malagalle! Jee, voisi alkaa katsoa bikineitä esiin, vaikka mustelmaisia polvia on toki kiva näytellä kaikille. No, eipä siinä mitään uutta. Tässä olisi Malagan säätiedotusta, näyttää ihan ookoolta. +15 - +20 on minulle ideaali lämpötila, en edes omista kovin keveitä vaatteita, varsinkaan täällä. Ihanaa päästä meren rantaan! En olekaan vähään aikaan ollut. Kunhan saisin vielä jostain selville, kuinka lämmin merivesi on...
Familie Hülterillä vietellään enää joku kolme viikkoa. Evi jo tyylikkäästi tänään kyynelehti, tuleepahan ainakin tunne, että kaivataan. Puhuttiin jo vähän siitä, että saatetaan tulla tänne Eddyn kanssa uudestaan sitten Aprilin lopussa... Kun Evi ei enää työskentele niin paljon ja sillä on taas aikaa meille. Minulla ei ole oikein intoa Familie Schrieveriä kohtaan, ne työskentelee aina kuuteen asti eikä oikein koskaan tee mitään. Sen lisäksi Ulrike eli äiti on aika ankara. Minulla on liput Jessin kanssa The Cranberriesin konserttiin Kölniin 3. maaliskuuta ja vähän pelottaa sanoa tuosta niille. Ongelmana on se, että Köln on täältä jonkun puolentoista tunnin matkan päässä ja se konsertti on tiistai-iltana. Ja eihän minua voi yksin päästää matkustamaan... Ihan outoa tällainen, kun Suomessa on tottunut reissaamaan ympäri maata eikä kukaan ole sanonut "jaata" enempää. Mutta joo, pitää Jessin kanssa jutella ja katsoa, miten tässä toimitaan. Keikalle menen, Hültereiden kanssa asiasta on jo sovittu ja heiltä onneksi apua saan.
Blaah, ei kyllä ole yhtään intoa vaihtaa taas perhettä, vaikka on kyllä toisaalta kiva, että seuraavassa perheessä on paljon aikaa itselle ja koulu on 50 metrin päässä. Maddy asuu myös siinä 5 minsan päässä, ehkä hänen kanssa tulee sitten tehtyä jotain, tai sitten ei.
Tällaista tähän!
Joo eli menomatka istuttiin kivan kauan bussissa. Vähän ennen yhdeksää illalla startattiin ja taidettiin joskus kolmen jälkeen seuraavana päivänä saavuttaa matkakohde. Onneksi sain bussissa nukuttua suhteellisen mukavasti, toisin kuin kaverit. Pistettiin lumikettinkejä paikalle varmaan ainakin kaksi tuntia lauantai-päivä, jotta päästiin ylös kyläpahaseen. Siellä olikin sitten metri lunta, kirkas taivas ja nätit vuoret.
Olin ilmoittanut itseni osaajaksi ja vedin sitten ekat kaksi tuntia profejen kanssa. Se olikin fiksu valinta, koska kynnin naamallani penkerettä aika tiheään ja aiheutin opelle lähes sydänkohtauksen, kun vetäsin rinteen syöksylaskulla alas, kun en enää pystynyt jarruttamaan. Oli onni matkassa, että ihan mustelmilla selvittiin. Oli aika kiva kömpiä keskeltä rinnettä pystyyn naama lumessa ja kysyä opelta, olisiko okei, jos siirtyisin keskiryhmään.
Sen jälkeen lähtikin sitten kaikki rohkeus laskettelun kanssa ja kaipasin lumilautaani aika sairaasti. Ei enää ikinä laskettelua! Miten kukaan osaa hallita niitä kahta heiluvaa ja väpättävää ja ristiin menevää tikkua jaloissa... lautailu on yksinkertaisempaa. Yhden kerran meinasin laskea kielekkeeltä alas, siinä vaiheessa jo kiljaisin aika lahjakkaasti. Laskin heti perään suoraan kallioon, koska halusin vauhtini pysäyttää. o/ Kyllä saa olla ylpeä suomalaisuudestaan ja siitä, että osaa talviurheilulajit.
Oli kuitenkin kiva nähdä Alpit. Joku -15 kai siellä ulkona oli, pilvisinä päivinä lämpimämpi, ei siis kylmä ollenkaan. Oli kiva ulkoilla, tykkään punaisista kipristelevistä poskista. Tutustuin myös uusiin tyyppeihin ja vanhoihinkin tuli parempi yhteys. Tosin myönnän kyllä, että itsellekin iski koti-ikävä, kun kaikki iloitsivat kotiinpaluusta ja perheestä yms yms kivaa.
Ranskassakin ne on yhtä tyhmiä kuin Saksassa, dubbaavat kaikki telkkariohjelmat, joten katottiin sitten koko viikko italialaista musiikkikanavaa. Ne näyttivät myös homofobiaa vastustavaa mainosta, jollaista en ikinä ennen ole telkkarissa nähnyt. Nostan hattua Italialle! Ajattelin niiden olevan kovin konservatiivisia.
Iltaisin ei tehty mitään kummallista, juotaan kerran Glühweiniä, laskettiin pulkkamäkeä, feilattiin karaoken parissa yms yms. Oli ihan mukavaa olla vähän aikaa poissa koti-Saksasta, mutta kotiinpaluu oli kyllä nyt sitten mieluinen. Takaisin ajettiin vain 15h, se matka meni hyvin. Nukuin varmaan jotain 7h, lueskelin ficciä 3-7 aikaan yöllä. Oli kotoisat olot, kun kaikki nukkuivat ja oli pimeää.
Tänään oli eka päivä koulua ja blaah, sille ei ole kyllä yhtään intoa. En ole vieläkään saanut hissan ja enkun kurssejani vaihdettua, kun herra Trelenberg unohtaa tapaamisemme tai ei vain ole tavoitettavissa. Jos sitä vaikka huomenna taas koettaisi. Tai ehkä vain tungen sinne luokkaan itsekseni ja sanon että moi, tulen nyt tänne. Tänään oli aivan sairaan lämmin, +4 suunnilleen. Tulin koulusta kotiin ilman takkia, Laura tuijotti minua silmät pyöreinä ja sanoi, että hällä on kauhean kylmä. Ihanaa nauraa näille lämpötiloille!
Vielä huomenna koulua ja sitten kymmeneksi päiväksi Espanjaan Malagalle! Jee, voisi alkaa katsoa bikineitä esiin, vaikka mustelmaisia polvia on toki kiva näytellä kaikille. No, eipä siinä mitään uutta. Tässä olisi Malagan säätiedotusta, näyttää ihan ookoolta. +15 - +20 on minulle ideaali lämpötila, en edes omista kovin keveitä vaatteita, varsinkaan täällä. Ihanaa päästä meren rantaan! En olekaan vähään aikaan ollut. Kunhan saisin vielä jostain selville, kuinka lämmin merivesi on...
Familie Hülterillä vietellään enää joku kolme viikkoa. Evi jo tyylikkäästi tänään kyynelehti, tuleepahan ainakin tunne, että kaivataan. Puhuttiin jo vähän siitä, että saatetaan tulla tänne Eddyn kanssa uudestaan sitten Aprilin lopussa... Kun Evi ei enää työskentele niin paljon ja sillä on taas aikaa meille. Minulla ei ole oikein intoa Familie Schrieveriä kohtaan, ne työskentelee aina kuuteen asti eikä oikein koskaan tee mitään. Sen lisäksi Ulrike eli äiti on aika ankara. Minulla on liput Jessin kanssa The Cranberriesin konserttiin Kölniin 3. maaliskuuta ja vähän pelottaa sanoa tuosta niille. Ongelmana on se, että Köln on täältä jonkun puolentoista tunnin matkan päässä ja se konsertti on tiistai-iltana. Ja eihän minua voi yksin päästää matkustamaan... Ihan outoa tällainen, kun Suomessa on tottunut reissaamaan ympäri maata eikä kukaan ole sanonut "jaata" enempää. Mutta joo, pitää Jessin kanssa jutella ja katsoa, miten tässä toimitaan. Keikalle menen, Hültereiden kanssa asiasta on jo sovittu ja heiltä onneksi apua saan.
Blaah, ei kyllä ole yhtään intoa vaihtaa taas perhettä, vaikka on kyllä toisaalta kiva, että seuraavassa perheessä on paljon aikaa itselle ja koulu on 50 metrin päässä. Maddy asuu myös siinä 5 minsan päässä, ehkä hänen kanssa tulee sitten tehtyä jotain, tai sitten ei.
Tällaista tähän!