Ethän kanna kaunaa?
Kaunakin on sitten nähty, sätkytty ja koettu, Cisun ja Maijan seurassa. Iiiihanan onnellinen loppu! Pääni sisällä SMG=Buffy, aina. Sarah Michellelläkin on omat pienet maneerinsa, jotka häiritsivät leffan aikana hieman, mutta eivät onneksi liikaa. Japani on yhä niin etäinen ja mystinen maa, että sinne sijoitettujen kauhuleffojen tarinat tuntuvat jotenkin uskottavilta, täysin mahdollisilta. Missä muualla sitä voisi uskoa kuulevansa outoja, pelottavia ääniä kännykästään? Muutakin kuin rohisevaa rätinää tai "Hei, meillä olisi nyt hyvä tarjous..."-jorinaa? Ainoastaan Japanissa voi tuonpuoleisen, paranormaalin ja uusimman teknologian yhdistää vaivattomasti ja uskottavasti.
Tylsää. Keksikää nyt joku jotain kivaa tekemistä minulle.