Oct 31, 2005 08:55
Vitura.
Herääminen oli vaikeaa. Kurjia unia. Kurjia ajatuksia heti ensimmäisenä mielessä. Äkäsiä perheenjäseniä.
"Ole sinä hiljaa!!"
"Painu huoranpenikka vittuun täältä!"
"No mikäs se sinä olet?"
"No huoranpenikka?"
"Ole sitten hiljaa!"
Teeäsuu ei jaksa kiinnostaa tänä aamuna, joten menen vasta kahteentoista.
Eilen oltiin Annan kanssa kahvilla. Juteltiin paljon. Nähty ikuisuuteen. Huomasin, että minulla oli ollut ikävä.
Juttelin eilen vanhojen kavereiden kanssa. Olenhan minä heihin yhteyksissä muutenkin melkein päivittäin, mutta että kaikki juteltaisiin yhdessä. En uskonut sen koskaan tapahtuvan enää.
Tulin vain niin hyvälle tuulelle muistellessa vanhoja.
Pitäisi saada porukat taas koolle. Jos ei miittiin niin edes jotenkin kaikki virtuaalisesti samaan aikaan.
Kymmenet ihmiset puuttuu. Kymmenien ihmisten yhteystiedot puuttuu. Kuolemahuhujakin on liikkunut paljon. Jos tarpeeksi moni haluaa tarpeeksi niin uskon, että saamme tarvittavat tiedot jostain ongittua.
En koskaan uskonut, että kyseinen jakso vaikuttaisi elämääni näin merkittävästi. Nyt sen vasta olen huomannut. Olen myös huomannut, että se on vaikuttanut monen muun elämään myös.
Olihan meillä oma pieni yhteisömme.