Jan 17, 2006 23:18
Olen kokenut kauneuden ja herkkyyden rampauttavana. Se on ollut muisto lapsuuden naiiviudesta. Sinisilmäisyyttä. Osoitus heikkoudesta, särkyvästä. Kauneus on ollut helpompi tärvellä, repiä perhoselta siivet...
Kauneuden ihmettely iski päälle kun katselin kuinka valo heijastuu lasista.
Itken kun mietin kauniita asioita.
*itkee*
Tänään tajusin, että mun äiti ei ole koskaan silittänyt, lohduttanut tai ottanut syliin mua. Ei se ole koskaan kysynyt miltä musta tuntuu. Eikä kertonut miltä siitä tuntuu.