I like it when your eyes are laughin’

[endevoul]

Voisimme pitää hellästi toisiamme käsistä kiinni, lukea toistemme ajatukset sillä mehän puhumme samaa kieltä, me voisimme olla yhtä - sinä minun, minä sinun, me toistemme, ottaa askeleen haparoimatta kohti tuntematonta, heittäytyä vahvasti puhaltavaan suuntansa päättäväisenä pitävään tuuleen ja peseytyä kevään ensisateessa puhtaaksi kaikesta menneestä, likaisista muistoista ja epäröivistä ajatuksista, voisimme pujottaa sormiimme ne haluamasi kauniit sormukset jotka kertoisivat koko maailmalle välisestämme yhteydestä ja rakkaudesta - meillä ei olisi pitkä matka tästä ikuisuuteen. Voisimme katsella tähtiä yötaivaalla, meille tulee kiire, pimeys katoaa tuntien myötä valon ottaessa vallan tästä kaikesta, tuntea viiman ihollamme ja silti olla palelematta, olisihan meillä toisemme. Voisimme, mutta emme tee niin. En näe kasvojasi enää vierelläni enkä tunne kosketustasi kädelläni. On vain minä ja pimeä, pelottava yö. On vain minä ja liian lujaa puhaltava kevättuuli, minä ja kylmä kasvoille iskevä vesisade. Olen yksin, mutta minä voitan nämä esteet, vaikket niin uskoisikaan.

To be with you is was all I have had.