Samma gamla rädsla, andra namn
Liian monta päivää väliä enkä keksi, mistä hetkestä aloittaa. Jos vaikka siitä, että minua ei ole tehty toimimaan neljän tunnin yöunilla. Ja silti saatan itseni tilanteisiin, joissa ei ole muuta mahdollisuutta kuin aloittaa kahvin kittaaminen iltakahdeksalta ja rukoiltava, että saan jotain aikaiseksi sen verran säädylliseen aikaan, että on mielekästä vielä mennä nukkumaan ennen seitsemältä pirisevän kellon herätystä. Ei näin. Ei tee hyvää opiskelumotivaatiolle (, joka muutenkin on olematon) tietää, että jos ja kun kaikki menee tarpeeksi huonosti, voin pakata säälittävän elämäni ja hipsiä takaisin koto-Suomeen ja jopa yliopistoon. Teenpä mitä tahansa, tunnen itseni luuseriksi. Jos en pärjää täällä ruotsiksi opiskellen, miksi pärjäisin Helsingissä ruotsin opinnoissa?
Lontoo oli aurinkoa ja valtavia Starbucksin latteja, tupakkaa, kipeää selkää ja käsi kädessä kävelyä. Ja siitäkin on jo viikko. Minne nämä päivät oikein katoavat? Liian monta lukemiseen tarkoitettua hetkeä kuluu nukkuessa, syödessä, angstaillessa tai haaveillessa. Ei tätä elämää voi kai näin elää, vain olemalla.
If you've got nothing and you go back to nothing, what do you lose? Nothing!
Nyt kuitenkin uskallan optimistisesti ajatella tulevan viikon olevan ehkä syksyn paras. En ole varsinaisesti kaivannut kotiin, mutta ikävä Helsinkiin ja ystävien ja siskojen luo on aika ajoin ollut lähes ylitse pääsemätön.. Pyykit on pesty, junat ja bussit katsottu (en edes aloita kertomaan, miten Lontoon-reissu meinasi loppua alkuunsa väärään bussiin astumisen johdosta), jääkaappia syöty tyhjäksi ja ihmisiä informoitu saapumisestani. Helsingin Sanomat, lonkero, savukala, meri!
Lontoo oli aurinkoa ja valtavia Starbucksin latteja, tupakkaa, kipeää selkää ja käsi kädessä kävelyä. Ja siitäkin on jo viikko. Minne nämä päivät oikein katoavat? Liian monta lukemiseen tarkoitettua hetkeä kuluu nukkuessa, syödessä, angstaillessa tai haaveillessa. Ei tätä elämää voi kai näin elää, vain olemalla.
If you've got nothing and you go back to nothing, what do you lose? Nothing!
Nyt kuitenkin uskallan optimistisesti ajatella tulevan viikon olevan ehkä syksyn paras. En ole varsinaisesti kaivannut kotiin, mutta ikävä Helsinkiin ja ystävien ja siskojen luo on aika ajoin ollut lähes ylitse pääsemätön.. Pyykit on pesty, junat ja bussit katsottu (en edes aloita kertomaan, miten Lontoon-reissu meinasi loppua alkuunsa väärään bussiin astumisen johdosta), jääkaappia syöty tyhjäksi ja ihmisiä informoitu saapumisestani. Helsingin Sanomat, lonkero, savukala, meri!