visioner i mitt huvud när du ler
Enpä tiedä missä tynnyrissä sitä oli taas tullut elettyä, kun en tosissaan tiennyt, että Suomenkin liput tulivat tänään myyntiin. Ja ajatella, että heräsin tänään luullen, että on aivan normaali, vain ehkä hieman tavallista aurinkoisempi päivä. How very wrong I was.
Puolen yhdeksän aikaan surffailin netissä ja meinasin tukehtua omaan tyhmyyteeni ja tietämättömyyteeni, kun huomasin, että Helsingin liput tulevat myyntiin noin kahdenkymmenen minuutin päästä. Olen jumissa töissä, ilman nettipankkitunnuksiani, kaverit on duunissa tai nukkumassa (yritin herättää Joonaksen :D) ja paniikki velloo sisuksissa. Kellon lyödessä yhdeksän (ei täällä kellot kyllä oikeasti soi) pitelin kahta puhelinta tärisevissä käsissä ja kuuntelin jonotusmusiikkia, joka rehellisesti sanoen sai minut huonovointiseksi. Vihdoin joku kiva tyttö vastasi ja sain änkytettyä hyvät huomenet ja tahtomani lippumäärän. Käsien tärinää kesti vielä vartin puhelun loppumisen jälkeen. Tuli hyvin elävästi mieleen lippujen jonotus Mikin kanssa kolme vuotta sitten ystävänpäivänä.
Nyt voinkin sitten koko loppupäivän tuntea itseni pelastajaksi ja hyväksi ihmiseksi, kun tiedän pelastaneeni (tai ainakin yrittäneeni pelastaa) muutaman ihmisen syksyn. Ja jos joku on niin idiootti, ettei tartu tarjoukseeni niin enköhän keksi jonkun (muutamankin) halukkaan :)
Aijuu. Vastasin Uppsalaan myöntävästi, soitin vielä eilen perään ja varmistin, että vastaus on tullut perille. Puhuin puhelimeen ruotsia. Kämppäasiakin alkaa olla järjestyksessä, joten kai se on nyt uskottava, että reilun kuukauden päästä olisi pakattava kimpsut ja kampsut ja seilattava (aiotaan kyllä lentää) lahden toiselle puolelle.
Puolen yhdeksän aikaan surffailin netissä ja meinasin tukehtua omaan tyhmyyteeni ja tietämättömyyteeni, kun huomasin, että Helsingin liput tulevat myyntiin noin kahdenkymmenen minuutin päästä. Olen jumissa töissä, ilman nettipankkitunnuksiani, kaverit on duunissa tai nukkumassa (yritin herättää Joonaksen :D) ja paniikki velloo sisuksissa. Kellon lyödessä yhdeksän (ei täällä kellot kyllä oikeasti soi) pitelin kahta puhelinta tärisevissä käsissä ja kuuntelin jonotusmusiikkia, joka rehellisesti sanoen sai minut huonovointiseksi. Vihdoin joku kiva tyttö vastasi ja sain änkytettyä hyvät huomenet ja tahtomani lippumäärän. Käsien tärinää kesti vielä vartin puhelun loppumisen jälkeen. Tuli hyvin elävästi mieleen lippujen jonotus Mikin kanssa kolme vuotta sitten ystävänpäivänä.
Nyt voinkin sitten koko loppupäivän tuntea itseni pelastajaksi ja hyväksi ihmiseksi, kun tiedän pelastaneeni (tai ainakin yrittäneeni pelastaa) muutaman ihmisen syksyn. Ja jos joku on niin idiootti, ettei tartu tarjoukseeni niin enköhän keksi jonkun (muutamankin) halukkaan :)
Aijuu. Vastasin Uppsalaan myöntävästi, soitin vielä eilen perään ja varmistin, että vastaus on tullut perille. Puhuin puhelimeen ruotsia. Kämppäasiakin alkaa olla järjestyksessä, joten kai se on nyt uskottava, että reilun kuukauden päästä olisi pakattava kimpsut ja kampsut ja seilattava (aiotaan kyllä lentää) lahden toiselle puolelle.