The window panes were weeping. It was too dark to quite see it, but she knew anyway, because of the black drops dripping on the window sill. She had first seen it happen in her own room some days - perhaps weeks, the concept of time seemed so very blurred to her - ago, and had been strangely delighted by the sight. "It's just dust", her brother
(
Read more... )
Olen iloinen, että olosi helpottui, todellakin. Mietin aikanaan pitkään kannattaako minun postittaa kirjoittamaani kommenttia - pelkäsin sinun käsittävän sen "Tunnen tuskasi sisko, voit siis lakata murehtimasta koska muillakin on ongelmia" -tyylisenä, tai vain missaavan kirjoituksesi pointin.
Ajattelin toki joskus puhua kanssasi asiasta ihan livenäkin, mutta silloinkin olisin osannut vain puhua kouluun liittyvistä asioista, enkä ollut varma olisitko nähnyt punaista jos olisin selittänyt kuinka ankeaa kemian lukeminen on, kun olin kuitenkin hakenut sinne ja lisäksi vielä sisällä yliopistossa, jossa voisin lukea lähes mitä haluaisin. Ja mistään opiskeluahdistusta intiimimmistä asioista minen jostain syystä vain oikein osaa puhua. Ja halaaminenkin on kömpelöä. ;)
Tää ei sit ollut mikään oh woe me, olenpas huono ihminen kommentti, vaan lähinnä liian rönsyilevästi kirjoitettu pohdiskelu. Pointti oli varmaan se, että...
Joo, kirjoittaminen on kivaa.
Reply
Leave a comment