Maalaan Kaiken Valkoiseksi
Omakotitalossa ns. helvetin kuusessa maalataan vielä.
Portaat lepäävät sillä aikaa kun mietimme, miten noustaan vaihtoehtoisesti ekasta kerroksesta toiseen kerrokseen noin viikon verran. Joka toisen askelman voi maalata, mutta silloin kuivuminen kestää viikon sijaan kaksi. Ja miten siinä kohdassa kulmaa, jossa minikokoiset ihmiset eivät pääse harppaamaan ketterästi? Köysi? Tikkaat? Strategisesti sijoitellut naulat? Seinäkiipeilykurssi taitaa olla ehdotuksistamme kallempia, jugendhissin ollessa tilanahtauden vuoksi poissuljettu.
Ikivanhat seinäkaapit päätettiin ottaa käyttöön. Ne tyhjennettiin romuista (helminä mm. Kokkolan Puhelimen pullonavaaja, jolla saa myös limonadipullon auki! KoPuun voi luottaa), pyyhittiin ja maalattiin kahteen kertaan valkoisella puolihimmeällä Harmonylla. Paskasta materiaalista ei saa hyvännäköistä kovallakaan työllä! Kaappien sisäseinät ovat kuin paksua kartonkia, sitä ohutta vanerilevyä, joka on kaikissa käyttötarkoituksissaan silkkaa kakkaa! Jopa melko karkea lauta otti maalin kauniimmin kuin se surkea materiaalinkorvike. Itse asiassa, hyllyissä ja kaappien lattioita peittävä lauta oli melko nätti. Se oli niin epätasainen, reunat eivät menneet ihan tasan ja oksankoloihin sai tunkea maalia urakalla.
Olen maalannut aika paljon. Kasvoja, kangasta, tauluja, kynsiä sormissa ja varpaissa, omia ja muiden, tyttöjen, poikien ja äidin, mutta seinien ja lattioiden maalaaminen on kaikista rentouttavinta ja yksinkertaisinta. Liikkuu rytmikkäästi ja vaikka välillä täytyy keskittyä tarkkoihin rajoihin (ei tää aina jaksa käyttää maalarinteippiä) se on silti jotenkin helpompaa, vähemmän stressaavaa ja kunnianhimosta vapaata. Siihen maalaamiseen tulee himo. Ellei joku ota minulta siveltimiä pois, maalaan kaiken. Valkoiseksi! Tv-ruudunkin. Sopis sisustukseen.
Portaat lepäävät sillä aikaa kun mietimme, miten noustaan vaihtoehtoisesti ekasta kerroksesta toiseen kerrokseen noin viikon verran. Joka toisen askelman voi maalata, mutta silloin kuivuminen kestää viikon sijaan kaksi. Ja miten siinä kohdassa kulmaa, jossa minikokoiset ihmiset eivät pääse harppaamaan ketterästi? Köysi? Tikkaat? Strategisesti sijoitellut naulat? Seinäkiipeilykurssi taitaa olla ehdotuksistamme kallempia, jugendhissin ollessa tilanahtauden vuoksi poissuljettu.
Ikivanhat seinäkaapit päätettiin ottaa käyttöön. Ne tyhjennettiin romuista (helminä mm. Kokkolan Puhelimen pullonavaaja, jolla saa myös limonadipullon auki! KoPuun voi luottaa), pyyhittiin ja maalattiin kahteen kertaan valkoisella puolihimmeällä Harmonylla. Paskasta materiaalista ei saa hyvännäköistä kovallakaan työllä! Kaappien sisäseinät ovat kuin paksua kartonkia, sitä ohutta vanerilevyä, joka on kaikissa käyttötarkoituksissaan silkkaa kakkaa! Jopa melko karkea lauta otti maalin kauniimmin kuin se surkea materiaalinkorvike. Itse asiassa, hyllyissä ja kaappien lattioita peittävä lauta oli melko nätti. Se oli niin epätasainen, reunat eivät menneet ihan tasan ja oksankoloihin sai tunkea maalia urakalla.
Olen maalannut aika paljon. Kasvoja, kangasta, tauluja, kynsiä sormissa ja varpaissa, omia ja muiden, tyttöjen, poikien ja äidin, mutta seinien ja lattioiden maalaaminen on kaikista rentouttavinta ja yksinkertaisinta. Liikkuu rytmikkäästi ja vaikka välillä täytyy keskittyä tarkkoihin rajoihin (ei tää aina jaksa käyttää maalarinteippiä) se on silti jotenkin helpompaa, vähemmän stressaavaa ja kunnianhimosta vapaata. Siihen maalaamiseen tulee himo. Ellei joku ota minulta siveltimiä pois, maalaan kaiken. Valkoiseksi! Tv-ruudunkin. Sopis sisustukseen.