Ujo Kameran Edessä
Avajaisia varten ostin pirteän poskipunaisen hameen. Roosan sävy on herkullinen, vähän vesimelonia muistuttava lämmin ruskeaan taittava pinkki.
Tukkakin on leikattu.
Takki Zara Kids, hame H&M Trend, kengät en muista enää kenen, laukku ja huivi second hand.
Avajaisissa kuulin läheltä piti -tilanteesta. Poikkiksen sisko tunnusti, että melkein päätyi ostamaan saman rimssuhelmaisen hameen samaan tilaisuuteen. Kaikki ympärillä olevat näyttivät kauhistuneelta ja helpottuneilta, että faux pas'lta vältyttiin. Minusta se olisi ollut vain hassua ja noloa ehkä vain minulle, joka olisin pilannut avajaisten sankarin.
Uniikkiuden ajatus on minusta pukeutumisessa tavallaan ristiriitainen: samalla, kun me kaikki olemme aivan erilaisia & eri tyylisiä ja käytämme vaatteita eri tavoin yhdistellen, ostamme kuitenkin vaatteemme samoista valmisvaatteiden myymälöistä, olivat ne sitten minkä hintaisia tahansa - pieniä sarjoja tekeviä ja kalliimpia, tai suuria ja edullisia. Mitään täysin uniikkia ei minusta ole olemassakaan - ellei uniikkina pidetä vaatteen käyttötapahtumaa, joka itsessään ei voi koskaan toistua.
Tyylin ja yhdistelemisen ansiosta en mene piiloon, jos jolla kulla kävelee vastaan samanlainen vaate kuin itselläni. Jos tyylikaksoseni on sitä paitsi ihana ihminen ja erittäin tyylikäs, olen otettu. Se on silloin hommagé.