Sushia & Moderni(smi)
Koska viime aikoina yhteenmuuttaminen ja sen aikataulutus on aiheuttanut vähän kireyttä väleihimme (minuun!), olimme eilen treffeillä. Kävimme museossa ja syömässä. Poikkis sai valita museon, minä ruokapaikan. Designmuseon Moderni(ismi) oli yhtä itsestäänselvä valinta kuin sushikin. Olen nykyään niin hulluna siihen tunteeseen, jonka saan syötyäni: se ei ole täysi, mutta se ei ole nälkäinenkään. Toinen ei pääse irti 60- ja 70-luvuistaan.
Yleisesityksen kaltainen näyttely oli ehkä molemmillekin hiukan tarpeeton, mutta totta kai museoissa on aina kiva kierrellä. Ehkä vähän sama, jos olisimme käyneet Artekissa tai naapurin Aerossa - puhuttiin paljon siitä, mikä olisi kiva ja mikä ehdottomasti ei. Tuntuu vain, että Artekissa ja Aerossa esineet olisivat vain olleet paremmassa kunnossa - kuinka ne olivatkaan onnistuneet löytämään näyttelyyn niin paljon huonokuntoisia esineitä. Vai oliko se tarkoituksellinen ratkaisu? Muuan ranskalainen puinen ruokapöytä oli fantastisen näköinen, kun sen kansi oli sileä eikä kulmissa ollut kulumaa. Yleisvaikutelma oli muutenkin hiukan huolimaton. Minua ainakin kirjoitus- ja asiavirheet häiritsevät.
( Pohjakerroksen Suomi-osuus oli myötähäpeää aiheuttava! Eivätkö ne olisi voineet järjestää peruskokoelmiaan uudelleen, jos se kerran kuului tähän ripustukseen! Visuaalinen ilme oli muutenkin vähän puistattava. Kaikki oli jotenkin kankaita myöten sikin sokin, eivätkä keskenään riitelevät värit ja muodot ja ahtaat välimatkat ainakaan minusta kertoneet mitään ajankuvasta. Tuntuu, että aineksia olisi ehkä ollutkin, mutta niiden visuaalisuus oli hukattu ja lopulta aiheeseen täysin kyllästytty. Harmi. )
Mutta löytyi sieltä sentään jotain ideaa. Yki Nummeen pitää ehdottomasti tutustua lisää. Lokinhan jo tunnen, mutta Nummen tuotanto on valtava.
Loppuun ruokakuvat!
Ichibanin Vege Set & Take Set.
P.S. Löysimme muuten Designmuseon kaupasta täydellisen syntymäpäivälahjan poikkiksen pikkusiskon kumppanille, mutta valitettavasti en voi paljastaa, koska lahjaa ei ole vielä annettu. Mutta se on minusta mahtava!, vaikka poikkista kai vähän epäilyttää.