On Ihan OK Vaihtaa Verhoja Välillä!
Tuhlasimme tämän harvinaisen yhteisen vapaan lauantaimme Kampin Marimekon kaupassa. En halua Marimekkoa, en pidä Marimekosta, mutta meistä kahdesta minä olen joissain asioissa se joustavampi. En tosin tästä - uudet verhot. EIKÄ MITÄÄN PUOLIPITUISIA, LYHYEKSISAKSITTUJA kankaanrepaleita IKKUNOIHIN.
Myyjämme säälitti minua jo etukäteen.
Näistä olimme yksimielisiä, että ne ehkä tietyin ehdoin kävisivät.
Marimekon Aarni, Tuuli, Ruutukaava ja Dadel.
Kuvat Marimekko.
Poika - teollinen muotoilija - rakastaa yksinkertaisuutta, selkeitä, puhtaita värejä, 60-lukua ja toistuvien kuvioiden rytmikkaa. Minä tunnustaudun romantikoksi, kitschin ja kaikkien värien haalijaksi. Minun muotokieleni on koukeroista ja orgaanista sekä sattumanvaraista. Olin epäröivä jo alkuaan - mutta poika on lisäksi optimisti & varma, että makumme ovat sovitettavissa yhteen. Kompromissit ovat mahdollisia ja fuusiotyyli muodikasta. Olemme kuin yin ja yang, mutta ei ole näköpiirissä, mahdummeko samaan sfääriin tai ympyrän sisälle.
Myyjämme Kampissa oli melko nuori ja pysytteli - ehkä fiksustikin - melko aloitteettomattomana. Välillä tuntui, että minä yritin myydä kahdelle toiselle ideaani. Erot päätöksenteossa ja reflekseissä ovat kauheita - olen nopea päätöksentekijä, toinen haluaa varmistaa valintaansa ikuisuuksiin. Poika myönsikin, että voisi välillä ottaa vähän rennommin, eihän niiden verhojen kanssa ole ikuisuutta pakko viettää.
Tosin - kaikki valitsemamme puuvillat maksoivat noin 25 euroa metriltä.