Urheilija ei tervettä päivää näe ja muut klassiset hokemat...

[eevahh]

Polveen sattuu. Tuntuu, että vähänkään ylämäkivoittoisempi spinning perii veronsa. Viitisen kertaa treeniä viikossa on ilmeisesti mun sietorajani, kaikki vähänkään sen yli menevä ajaa mun fysiikkani äärirajoille. Juurikin tämä rakas oikea polveni alkaa kettuilemaan. Kipu ei ole kovaa, mutta ei sellainen pienikään juiliminen erityisen nautinnollista ole. Se siis siitä keväisestä juoksentelusta, en aio kuitenkaan ainakaan spinningistä ja pumpista (pyhä kaksikko) lähteä tinkimään ennen kuin vasta olosuhteiden pakosta.

Viikon verran nyt sitten varmaan löysäilen taas. Huomenna suuntaan Joutsaan viikoksi töihin, joten pakostikin tulee vieroitettua itseään taas vähän noista endorfiinikänneistä... Sääli sinänsä.