Paljon päivitettävää..
Lähestulkoon hiihtolomaviikon verran. Anteeksi huono kirjallinen anti, menee aikamoiseksi listaamiseksi. Huimaa.
Kävin torstaina siellä oikeudessa, enkä edes kuollut siihen. Hyvä syy skipata koulua. Ei siitä sen enempää, en edes tiedä kuinka laillista mitäkin olisi kertoa. Nääh. Torstain pump oli mukava pieni rääkin tapainen.
Perjantaina aamusta otin mahtavan määrän kampetta ja tollerineitoset, vaeltelimme kaupungin läpi junaan ja huristimme Jyväskylään. Luonnollisesti ahkerana yksilönä tein tunnollisesti töitä (hehee) tarvittavat tunnit Jyväskylässä. Oli vähän outoa olla pitkästä aikaa Jyväskylässä, tuttuja tuntui tulevan vastaan jokaisen kulman takaa. Ovatko joutsalaiset tehneet jonkun joukkoinvaasion tapaisen sinne? Hämiksen yksi hyvä puoli on sentään se, ettei kovin moni ihminen tässä kaupungissa tunne minua (sangen terapeuttista pitkän Joutsassa asumisen jälkeen..).
No joo. Perjantai-ilta oli siitä harvinainen, että Jouni pääsi vasta lauantaina lomille. Harvinaista oli myös tavata Miksu ja Antti, uskomatonta mutta totta, molemmat samassa paikassa samaan aikaan. Olin Lammella kuskina pikkuveljelleni ja sen kavereille, ja siinä samalla kävin noukkimassa Antin kyytiini. Mika oli niin fiksu, että Lammelle saapumiseen riitti kevyt uhkailu ;) Ehehehhee. Törmäsimme toki myös Toniin ja Jukkaan, joista ensiksi mainittu oli huomattavan hilpeässä kunnossa :D Toivottavasti ko. herra ei muista puoliakaan jutuistaan, muuten voi vähän nolottaa. Minua sen sijaan ketutti hieman vesiselvä kuskilinjani. Olisi ollut kiva ihan vähän päästä rentoutumaan, mutta toisaalta seuraavan aamunkin kannalta oli parempi näin.
Lauantai-illasta maanantaihin saakka, noh, aika meni Jounin kanssa :) Jotenkin sitä niin kauhean kovasti kaipaa sitä aikaa, jolloin intti oli vain kaukaiselta tuntuvaa tulevaisuutta. Kun oikein optimistiseksi rupeaa, niin eihän tässä nyt ihan kamalan paljoa enää jäljellä olekaan... Vain nelisen kuukautta? Ihan riittävästi, mutta voisivat asiat olla niin paljon huonomminkin. Nyt on sentään hyvin vahvat ja mielestäni aika realistiset suunnitelmat edessä lähitulevaisuudelle *kop kop*. Odotan aikalailla maisemanvaihdosta, pakko myöntää.
Tiistain, keskiviikon ja tämän päivän (torstai) olin töissä Jyväskylässä. Aika kivaa vaihtelua, odotan positiivisin mielin kesää ja Keski-Suomea, jopa myös edessä olevaa työrupeamaa :) Tänä vuonna aion kerrankin päästä sinne Toivakkaan saakka ja viettää siellä muutaman päivän, jos suinkin mahdollista. Toivottavasti saan Jounin sopivaan saumaan mukaani sinne.
Kävi jo melkein viikon aikana puolivakavasti mielessä, että mitä jos sitä sittenkin asettuisi Jyväskylään. Onhan kaupunki toki ihan kiva, mutta kaikilta osin ei oikein jaksa houkuttaa, kun tarkemmin miettii. Ehkä sitten joskus sen omakotitalon, volvon ja kahden lapsen aikakautena ;)
Tänään tulimme sitten takaisin kotiin vähän eri kokoonpanolla, minä, Maire ja Topi. Viimeksi mainitulle tulee naisseuraa ensi viikolla, iik :D Topi on siis koira, tyhmemmille tiedoksi. Hieman hirvitti jättää tollot heti ensi töikseni kaksistaan pump-tunnin ajaksi, mutta vieroitusoireeni alkoivat olla jo sen verran pahat, että otin riskin. Sitruunapannan tuoksumattomuudesta päätellen Topi ei yllättäen ollut pitänyt minkäänlaista meteliä koko poissaoloni aikana, jee! Sunnuntaina olisi luvassa Mairen näytelydebyytti Helsingissä.
Olen buukannut itselleni kalenterin täyteen urheilua viikolle 11 saakka, pidemmälle se ei ole vielä ollut mahdollista. Viidestä kuuteen kertaan viikossa erinäistä rääkkiä, pääasiassa bodypumpia ja spinningiä, mutta mahtuu jotain muitakin lajeja väliin. Saa nyt sitten nähdä, jääkö joinakin perjantaina treenit väliin reissaamisen vuoksi, mutta ehkä se ei nyt niin kamalaa olisi ;) Jo entisestäänkin ihan hyvä fyysinen kuntoni on parantunut tosi mukavasti tänä talvena, kaduttaa, etten keksinyt tätä aktiivisempaa rääkkäystä jo aiemmin! Olen järkeillyt ajan menevän nopeammin, kun pitää itsensä kiireisenä. Se on toistaiseksi paljolti pätenyt, en ole ehtinyt märehtiä ikävässäni enää niin paljon. Ja mulla on jopa jonkinlainen haba nykyisin :D
Aah, olempa aurinkoinen tänään :) Pääsykoekirjan lukeminenkin eteni melkein 200 sivulla junassa, hehkuti hehkuti. Mielenkiintoinen opus, ja tällä kertaa tarkoitan tuota ihan tosissani.
Tätä päivää ei edes eräs idioottipariskunta onnistuneet pilaamaan. Voi voi, tietäisittepä vain, mitä materiaalia tämä journali kattaa friends only-merkintöjen puolella, voisi kummasti kiinnostaa varsinkin miespuolista osapuolta. Mutta se siitä, jos ei osaa Trangiaa koota opetuksenkaan jälkeen, niin ei todennäköisesti kapasiteetti riitä moneen muuhunkaan asiaan.
Kävin torstaina siellä oikeudessa, enkä edes kuollut siihen. Hyvä syy skipata koulua. Ei siitä sen enempää, en edes tiedä kuinka laillista mitäkin olisi kertoa. Nääh. Torstain pump oli mukava pieni rääkin tapainen.
Perjantaina aamusta otin mahtavan määrän kampetta ja tollerineitoset, vaeltelimme kaupungin läpi junaan ja huristimme Jyväskylään. Luonnollisesti ahkerana yksilönä tein tunnollisesti töitä (hehee) tarvittavat tunnit Jyväskylässä. Oli vähän outoa olla pitkästä aikaa Jyväskylässä, tuttuja tuntui tulevan vastaan jokaisen kulman takaa. Ovatko joutsalaiset tehneet jonkun joukkoinvaasion tapaisen sinne? Hämiksen yksi hyvä puoli on sentään se, ettei kovin moni ihminen tässä kaupungissa tunne minua (sangen terapeuttista pitkän Joutsassa asumisen jälkeen..).
No joo. Perjantai-ilta oli siitä harvinainen, että Jouni pääsi vasta lauantaina lomille. Harvinaista oli myös tavata Miksu ja Antti, uskomatonta mutta totta, molemmat samassa paikassa samaan aikaan. Olin Lammella kuskina pikkuveljelleni ja sen kavereille, ja siinä samalla kävin noukkimassa Antin kyytiini. Mika oli niin fiksu, että Lammelle saapumiseen riitti kevyt uhkailu ;) Ehehehhee. Törmäsimme toki myös Toniin ja Jukkaan, joista ensiksi mainittu oli huomattavan hilpeässä kunnossa :D Toivottavasti ko. herra ei muista puoliakaan jutuistaan, muuten voi vähän nolottaa. Minua sen sijaan ketutti hieman vesiselvä kuskilinjani. Olisi ollut kiva ihan vähän päästä rentoutumaan, mutta toisaalta seuraavan aamunkin kannalta oli parempi näin.
Lauantai-illasta maanantaihin saakka, noh, aika meni Jounin kanssa :) Jotenkin sitä niin kauhean kovasti kaipaa sitä aikaa, jolloin intti oli vain kaukaiselta tuntuvaa tulevaisuutta. Kun oikein optimistiseksi rupeaa, niin eihän tässä nyt ihan kamalan paljoa enää jäljellä olekaan... Vain nelisen kuukautta? Ihan riittävästi, mutta voisivat asiat olla niin paljon huonomminkin. Nyt on sentään hyvin vahvat ja mielestäni aika realistiset suunnitelmat edessä lähitulevaisuudelle *kop kop*. Odotan aikalailla maisemanvaihdosta, pakko myöntää.
Tiistain, keskiviikon ja tämän päivän (torstai) olin töissä Jyväskylässä. Aika kivaa vaihtelua, odotan positiivisin mielin kesää ja Keski-Suomea, jopa myös edessä olevaa työrupeamaa :) Tänä vuonna aion kerrankin päästä sinne Toivakkaan saakka ja viettää siellä muutaman päivän, jos suinkin mahdollista. Toivottavasti saan Jounin sopivaan saumaan mukaani sinne.
Kävi jo melkein viikon aikana puolivakavasti mielessä, että mitä jos sitä sittenkin asettuisi Jyväskylään. Onhan kaupunki toki ihan kiva, mutta kaikilta osin ei oikein jaksa houkuttaa, kun tarkemmin miettii. Ehkä sitten joskus sen omakotitalon, volvon ja kahden lapsen aikakautena ;)
Tänään tulimme sitten takaisin kotiin vähän eri kokoonpanolla, minä, Maire ja Topi. Viimeksi mainitulle tulee naisseuraa ensi viikolla, iik :D Topi on siis koira, tyhmemmille tiedoksi. Hieman hirvitti jättää tollot heti ensi töikseni kaksistaan pump-tunnin ajaksi, mutta vieroitusoireeni alkoivat olla jo sen verran pahat, että otin riskin. Sitruunapannan tuoksumattomuudesta päätellen Topi ei yllättäen ollut pitänyt minkäänlaista meteliä koko poissaoloni aikana, jee! Sunnuntaina olisi luvassa Mairen näytelydebyytti Helsingissä.
Olen buukannut itselleni kalenterin täyteen urheilua viikolle 11 saakka, pidemmälle se ei ole vielä ollut mahdollista. Viidestä kuuteen kertaan viikossa erinäistä rääkkiä, pääasiassa bodypumpia ja spinningiä, mutta mahtuu jotain muitakin lajeja väliin. Saa nyt sitten nähdä, jääkö joinakin perjantaina treenit väliin reissaamisen vuoksi, mutta ehkä se ei nyt niin kamalaa olisi ;) Jo entisestäänkin ihan hyvä fyysinen kuntoni on parantunut tosi mukavasti tänä talvena, kaduttaa, etten keksinyt tätä aktiivisempaa rääkkäystä jo aiemmin! Olen järkeillyt ajan menevän nopeammin, kun pitää itsensä kiireisenä. Se on toistaiseksi paljolti pätenyt, en ole ehtinyt märehtiä ikävässäni enää niin paljon. Ja mulla on jopa jonkinlainen haba nykyisin :D
Aah, olempa aurinkoinen tänään :) Pääsykoekirjan lukeminenkin eteni melkein 200 sivulla junassa, hehkuti hehkuti. Mielenkiintoinen opus, ja tällä kertaa tarkoitan tuota ihan tosissani.
Tätä päivää ei edes eräs idioottipariskunta onnistuneet pilaamaan. Voi voi, tietäisittepä vain, mitä materiaalia tämä journali kattaa friends only-merkintöjen puolella, voisi kummasti kiinnostaa varsinkin miespuolista osapuolta. Mutta se siitä, jos ei osaa Trangiaa koota opetuksenkaan jälkeen, niin ei todennäköisesti kapasiteetti riitä moneen muuhunkaan asiaan.