(no subject)
Mä kuulemma kuolen vielä ruokavalioni onnettomuuteen. Voi kun ihmisilläkin olisi samanlaista täysipainoisesti ravitsevaa seosta kuin koirilla. Ei sillä, että olisin erikoisen innostunut koirien kuivamuonia syömään, vaan lähinnä kyse on nyt siitä, ettei Jaanan mukaan ihmiskehoa pidemmän päälle kannattaisi ravita vain nuudeleilla ja porkkanoilla. Mä en oikein tiedä, miten tällaiseen mun maailmankuvaani mullistavaan väitteeseen pitäisi suhtautua...
Mulla on aina kamalia ruokaongelmia ennen Jounin kotiintuloa. Mitä ihmettä muut ihmiset oikein syövät, mitähän Jouni haluaisi nälkäänsä syödä? Epäilen, ettei se ole nuudeleita porkkanoiden kanssa. Yleensä päädyn pakastepizzaan, joka on kyllä varma menestys.
Alkuvuodesta söin nuudeleiden sijaan pussikeittoja krutonkejen kera. En tiedä, ovatko ne sen terveellisempiä kuin nuudelitkaan, mutta ne olivat ihan mukavaa vaihtelua siihen asti, kunnes kyllästyin. Loogista.
Olen ryhtynyt syömään nyt ruisleipää jonkinlaisella päällystyksellä. Joskus syön myös banaaneja, yritän opetella syömään jugurttia. Jätskiä sen sijaan menee ihan kiitettävästi :D
Yksin ollessani tuntuu niin turhalta ruveta kyhäilemään mitään oikeita ruokia.
Maire sen sijaan on vallan taitava syömään - luvatta ja liikaa. Ollaan tässä leikitty "Maire juoksee karkuun, Eeva yrittää tunkea sen suuhun suolaa, onnistuu/ei onnistu, Maire oksentaa/ei oksenna"-leikkiä lähituntejen ajan, ja nyt on hengenvaarallinen vaihe ohi. Spinningissä ollessani neiti nuorisorikollinen oli nauttinut sangen ruhtinaallisen määrän Hilman kuivamuonaa. Kotiin tullessani vastassa olivat Hilma ja karvainen jaloilla varustettu jalkapallo. Jälkimmäistä neitokaista sitten yritin tosiaan saada kakomaan syöminkinsä ulos, koiranruualla kun on ikävä tapa turvota kastuessaan ja aiheuttaa kaikenlaisia ikäviä seuraamuksia liikaa nautittuna. Rupattelin päivystävän eläinlääkärin kanssa mukavia neljään otteeseen, onneksi ei tarvinnut ryhtyä pummaamaan kavereilta kyytiä Lammille keskellä yötä... Monta tuntia harkittuaan Maire suvaitsi puklata, ja nyt minäkin kai oikeasti uskaltaisin mennä nukkumaan. Vaan ei enää nukuta, voi huokaus.
Porkkanat on muuten hyviä.
Mulla on aina kamalia ruokaongelmia ennen Jounin kotiintuloa. Mitä ihmettä muut ihmiset oikein syövät, mitähän Jouni haluaisi nälkäänsä syödä? Epäilen, ettei se ole nuudeleita porkkanoiden kanssa. Yleensä päädyn pakastepizzaan, joka on kyllä varma menestys.
Alkuvuodesta söin nuudeleiden sijaan pussikeittoja krutonkejen kera. En tiedä, ovatko ne sen terveellisempiä kuin nuudelitkaan, mutta ne olivat ihan mukavaa vaihtelua siihen asti, kunnes kyllästyin. Loogista.
Olen ryhtynyt syömään nyt ruisleipää jonkinlaisella päällystyksellä. Joskus syön myös banaaneja, yritän opetella syömään jugurttia. Jätskiä sen sijaan menee ihan kiitettävästi :D
Yksin ollessani tuntuu niin turhalta ruveta kyhäilemään mitään oikeita ruokia.
Maire sen sijaan on vallan taitava syömään - luvatta ja liikaa. Ollaan tässä leikitty "Maire juoksee karkuun, Eeva yrittää tunkea sen suuhun suolaa, onnistuu/ei onnistu, Maire oksentaa/ei oksenna"-leikkiä lähituntejen ajan, ja nyt on hengenvaarallinen vaihe ohi. Spinningissä ollessani neiti nuorisorikollinen oli nauttinut sangen ruhtinaallisen määrän Hilman kuivamuonaa. Kotiin tullessani vastassa olivat Hilma ja karvainen jaloilla varustettu jalkapallo. Jälkimmäistä neitokaista sitten yritin tosiaan saada kakomaan syöminkinsä ulos, koiranruualla kun on ikävä tapa turvota kastuessaan ja aiheuttaa kaikenlaisia ikäviä seuraamuksia liikaa nautittuna. Rupattelin päivystävän eläinlääkärin kanssa mukavia neljään otteeseen, onneksi ei tarvinnut ryhtyä pummaamaan kavereilta kyytiä Lammille keskellä yötä... Monta tuntia harkittuaan Maire suvaitsi puklata, ja nyt minäkin kai oikeasti uskaltaisin mennä nukkumaan. Vaan ei enää nukuta, voi huokaus.
Porkkanat on muuten hyviä.