Vitun ceparilesket.
Joo-o, Mäne opettaa mulle huonoja tapoja ja outoja sanoja. Kärsikää.
Irc-gallerian inttileskistä useat on vähintäänkin outoja. Ymmärrän kyllä kokemusten jakamisen tietyssä määrin, mutta mua ei henkilökohtaisesti kiinnosta kertoa kenellekään utelevalle, että milloin Jouni tulee lomille, milloin se lähtee pois ja mitä me tehdään kun se on kotona iltavapailla (hmm, mitäköhän, daa?)? Mulla ei ole aikomustakaan vyöryttää mitään parisuhdeselostuksia kenellekään puolituntemattomalle, joka nyt vain sattuu olemaan inttileski myös. Ketä edes oikeasti kiinnostaa tietää vastauksia noihin kysymyksiin? Mulla on tunnetusti suuri kiusaus antaa tyhmiin kysymyksiin tyhmiä (ja tuhmia) vastauksia, ja se menee kyllä selkeästi jo vittuilun puolelle.
Mä yritän saada päiväni kulumaan ilman, että ajattelisin liikaa ikävääni, toisten taktiikka onkin sitten ilmeisesti keskittää elämänsä sen ikävöinnin ympärille masokistisessa hengessä. Entäs sitten kun se suuri sotasankari lopulta saapuu kotisohvalle makaamaan ja katsomaan fudista asevelvollisuutensa suorittaneena, ja the ikävöivä ja jumaloiva tyttis saa pian huomata, että sehän pyörii pentele jaloissa koko ajan?
Hauskinta näin minun näkökulmastani (ottaen huomioon sen, että Jounin kanssa ollaan oltu yhdessä 2003 lähtien) on nämä typykät, jotka eivät ole ennen intin alkamista ehtineet kunnolla ikinä elää arkista elämää sen ihkumuhkunsa kanssa, ja vannovat kovaan ääneen suurta ja ikuista rakkautta. Hehheh, suloista. Yksi jopa mainitsi minulle, että välttävät riitelyä kaikin keinoin -> jos väsyttää ja vituttaa, eivät esim. puhu puhelimessa. Ja miksi näin? No tietysti siksi, että jos ei riitele, säilyy pidempään yhdessä!
Voi itkuvinkumonkuvonku. Veikkaan, että Siperia tulee vielä vähän koulimaan yhtä jos toistakin tuoretta parisuhteilijaa. Ei sillä että itse erityisen suuri guru tälläkään alalla, mutta mitä ihmettä saa oikein aikaan vitutustaan patoamalla?
Irc-gallerian inttileskistä useat on vähintäänkin outoja. Ymmärrän kyllä kokemusten jakamisen tietyssä määrin, mutta mua ei henkilökohtaisesti kiinnosta kertoa kenellekään utelevalle, että milloin Jouni tulee lomille, milloin se lähtee pois ja mitä me tehdään kun se on kotona iltavapailla (hmm, mitäköhän, daa?)? Mulla ei ole aikomustakaan vyöryttää mitään parisuhdeselostuksia kenellekään puolituntemattomalle, joka nyt vain sattuu olemaan inttileski myös. Ketä edes oikeasti kiinnostaa tietää vastauksia noihin kysymyksiin? Mulla on tunnetusti suuri kiusaus antaa tyhmiin kysymyksiin tyhmiä (ja tuhmia) vastauksia, ja se menee kyllä selkeästi jo vittuilun puolelle.
Mä yritän saada päiväni kulumaan ilman, että ajattelisin liikaa ikävääni, toisten taktiikka onkin sitten ilmeisesti keskittää elämänsä sen ikävöinnin ympärille masokistisessa hengessä. Entäs sitten kun se suuri sotasankari lopulta saapuu kotisohvalle makaamaan ja katsomaan fudista asevelvollisuutensa suorittaneena, ja the ikävöivä ja jumaloiva tyttis saa pian huomata, että sehän pyörii pentele jaloissa koko ajan?
Hauskinta näin minun näkökulmastani (ottaen huomioon sen, että Jounin kanssa ollaan oltu yhdessä 2003 lähtien) on nämä typykät, jotka eivät ole ennen intin alkamista ehtineet kunnolla ikinä elää arkista elämää sen ihkumuhkunsa kanssa, ja vannovat kovaan ääneen suurta ja ikuista rakkautta. Hehheh, suloista. Yksi jopa mainitsi minulle, että välttävät riitelyä kaikin keinoin -> jos väsyttää ja vituttaa, eivät esim. puhu puhelimessa. Ja miksi näin? No tietysti siksi, että jos ei riitele, säilyy pidempään yhdessä!
Voi itkuvinkumonkuvonku. Veikkaan, että Siperia tulee vielä vähän koulimaan yhtä jos toistakin tuoretta parisuhteilijaa. Ei sillä että itse erityisen suuri guru tälläkään alalla, mutta mitä ihmettä saa oikein aikaan vitutustaan patoamalla?