Voi että mä olen odottanut tätä kauan:
Mun ystäväni menevät naimisiin!
Mä olen tasan kerran ollut häissä ja nekin oli jonkun kaukaisen sukulaisen. Mutta nyt vihdoin pääsen hihkumaan ja todistamaan häiden suunnittelua! On ihana kuunnella kun toinen pohtii hääkarkkien valmistamista ja sormuksen dimangien väriä ja määrää. Ja ennen kaikkea on ihanaa todistaa sitä, kun kaksi ihmistä taistelee esteitä vastaan ja saa vihdoinkin toisensa. Oh, love...
Toisen morsmaikun onnea en ole päässyt vielä ihkuttamaan, kun en ole vieläkään tuota Skypeä (romppeineen) saanut hommattua. Harmittaa aivan äärettömän paljon etten pääse häihin paikalle, ne kun pidetään kaukana täältä.
Mutta, Laura ja Anne, sanat ei riitä kuvaamaan kuinka onnellinen mä olen teidän puolestanne! Ja husbandeille terveisiä myös, you got the best of the best.