(no subject)
Olen Espoon Saunalahdessa, joka on lämmin, merellinen ja huikean tylsä nukkumalähiö. Juon teetä, koska kurkkuni on vähän karhea. Stressaan parkkipaikoista, joita täällä ei yksinkertaisesti ole pitempiaikaiseen käyttöön. Olen jättänyt auton hieman kyseenalaiselle hiekkakentälle, joka saattaa olla osa viereistä rakennustyömaata tai sitten ei. Autot, niistä on pelkkää harmia, mutta silti niitä on oltava, jotta saa edes muutettua itsensä ja tavaransa paikasta toiseen. Tavarat, niistäkin on kyllä pelkkää harmia. Voisin heittää niin paljon roskiin, ja se tuntuisi uskomattoman hyvältä.
Taas yksi opiskeluvuosi siis takana. Väsyneestä pedarivuodesta muodostui uskomaton menestys, sillä seminaarityöni onnistui yli odotusten ja innostutti didaktikkoni lisäksi monia muita alan toimijoita. Kaikki käskivät alkaa kirjoittaa artikkeleita aiheesta, mutta siihen en koskaan lähtenyt. Opettaminen normaalikoulussakin sujui hienosti - sain huikean hyviä vinkkejä ja paljon kehuja etenkin selkeäsanaisuudesta ja joustavuudesta. Intohimoni opettajan työhön on silti tasan sama kuin ennen pedagogisia eli kovin vähäinen. Suuriegoisia seiskaluokkalaisia ei jäänyt ikävä. Mutta lukio-opettamista voisin kyllä vielä kokeilla.
Keväällä varmistin harjoittelupaikan syksyksi Otavan tietokirjoilta. Kävin Otavalla itse asiassa kahdessa haastattelussa, tietokirjojen lisäksi myös oppikirjoilla, mutta jälkimmäisestä ei koskaan enää kuulunut mitään, vaikka se olisi ollut minulle mieluisampi paikka. Toisaalta, heillä ei ollut avointa harjoittelupaikkaa, vaan tyrkytin itseni sinne juttusille muuten vain. Olen silti aivan pähkinöinä, että ylipäätään pääsin taloon. Yleensä siellä suositaan Helsingin yliopiston opiskelijoita. Mutta meikähän on ässä. Aion tehdä niin hyvin työni, kuin ikinä osaan. Toivon, etten jää ainoastaan yksinäiseen kopperoon tekemään oikolukua, hakemistoja ja taittoja, vaan pääsisin juttusille myös kirjailijoiden kanssa ja muutenkin näkemään koko kustannusprosessin alusta loppuun. Syksy on myös kirjamessujen aikaa. Aion jättää itsepäisen jalan Otavan oven väliin.
Muutin Espooseen viime sunnuntaina, sillä Essi asuu täällä heinäkuun ja sain sopivasti Turun-kämppäni jälleenvuokrattua jo nyt eteenpäin. Samapa se on, missä lomani ennen töiden alkua vietän. Heinä- ja elokuun vaihteessa muutan Helsinkiin, Taka-Töölöön, josta sain kaksiosta huoneen ja kaksi kämppistä. Molemmat vaikuttavat mahtavilta tyypeiltä, ja suostuin aivan ilomielin pyyntöön, etten söisi kotona lihaa. Aivan mahtavaa, että asia järjestyi näin näppärästi. Mannerheimintieltä on hyvä lasketella töihin Punavuoreen.
Meidän tanssijoukkue lopetti kevääseen, mikä oli kyllä todella harmi päätös. Moni kuitenkin menee nyt elämässään muilla tavoin eteenpäin, joten aktiivisia jäseniä olisi jäänyt liian vähän. Nyt täytyy keksiä uusia juttuja. Kävin jo toimeen, sillä varasin itselleni paikan Helsingin tanssiopistosta aikuisbaletin alkeiskurssille. Siellä olisi ollut vaikka mitä muitakin herkkuja, mutta rahatilanne ei veny enempään. Pitäisi jollain rahalla käydä myös kuntosalilla. Helsingissä toimii myös Pranama, joka järjestää joogaa omantunnon hinnalla. Tunneista saa siis maksaa mitä haluaa tai olla maksamatta. Mahtavaa.
En ajattele vielä marraskuuta, kun olen taas Turussa. Nyt mietin vain: Helsinki, mitä kaikkea saatkaan vielä aikaan?
Taas yksi opiskeluvuosi siis takana. Väsyneestä pedarivuodesta muodostui uskomaton menestys, sillä seminaarityöni onnistui yli odotusten ja innostutti didaktikkoni lisäksi monia muita alan toimijoita. Kaikki käskivät alkaa kirjoittaa artikkeleita aiheesta, mutta siihen en koskaan lähtenyt. Opettaminen normaalikoulussakin sujui hienosti - sain huikean hyviä vinkkejä ja paljon kehuja etenkin selkeäsanaisuudesta ja joustavuudesta. Intohimoni opettajan työhön on silti tasan sama kuin ennen pedagogisia eli kovin vähäinen. Suuriegoisia seiskaluokkalaisia ei jäänyt ikävä. Mutta lukio-opettamista voisin kyllä vielä kokeilla.
Keväällä varmistin harjoittelupaikan syksyksi Otavan tietokirjoilta. Kävin Otavalla itse asiassa kahdessa haastattelussa, tietokirjojen lisäksi myös oppikirjoilla, mutta jälkimmäisestä ei koskaan enää kuulunut mitään, vaikka se olisi ollut minulle mieluisampi paikka. Toisaalta, heillä ei ollut avointa harjoittelupaikkaa, vaan tyrkytin itseni sinne juttusille muuten vain. Olen silti aivan pähkinöinä, että ylipäätään pääsin taloon. Yleensä siellä suositaan Helsingin yliopiston opiskelijoita. Mutta meikähän on ässä. Aion tehdä niin hyvin työni, kuin ikinä osaan. Toivon, etten jää ainoastaan yksinäiseen kopperoon tekemään oikolukua, hakemistoja ja taittoja, vaan pääsisin juttusille myös kirjailijoiden kanssa ja muutenkin näkemään koko kustannusprosessin alusta loppuun. Syksy on myös kirjamessujen aikaa. Aion jättää itsepäisen jalan Otavan oven väliin.
Muutin Espooseen viime sunnuntaina, sillä Essi asuu täällä heinäkuun ja sain sopivasti Turun-kämppäni jälleenvuokrattua jo nyt eteenpäin. Samapa se on, missä lomani ennen töiden alkua vietän. Heinä- ja elokuun vaihteessa muutan Helsinkiin, Taka-Töölöön, josta sain kaksiosta huoneen ja kaksi kämppistä. Molemmat vaikuttavat mahtavilta tyypeiltä, ja suostuin aivan ilomielin pyyntöön, etten söisi kotona lihaa. Aivan mahtavaa, että asia järjestyi näin näppärästi. Mannerheimintieltä on hyvä lasketella töihin Punavuoreen.
Meidän tanssijoukkue lopetti kevääseen, mikä oli kyllä todella harmi päätös. Moni kuitenkin menee nyt elämässään muilla tavoin eteenpäin, joten aktiivisia jäseniä olisi jäänyt liian vähän. Nyt täytyy keksiä uusia juttuja. Kävin jo toimeen, sillä varasin itselleni paikan Helsingin tanssiopistosta aikuisbaletin alkeiskurssille. Siellä olisi ollut vaikka mitä muitakin herkkuja, mutta rahatilanne ei veny enempään. Pitäisi jollain rahalla käydä myös kuntosalilla. Helsingissä toimii myös Pranama, joka järjestää joogaa omantunnon hinnalla. Tunneista saa siis maksaa mitä haluaa tai olla maksamatta. Mahtavaa.
En ajattele vielä marraskuuta, kun olen taas Turussa. Nyt mietin vain: Helsinki, mitä kaikkea saatkaan vielä aikaan?