Keski-iän kriisi
Ensimmäinen työpäiväni oli perjantaina. Rakentelin Itäkeskuksen Citymarketissa Zoob-palikoista hirmuliskoja ja avaruusraketteja. Selitin samalla kiinnostuneille Zoob-palikoiden ylivertaisuudesta ja sain muutaman tuotteen myytyä. Lapset ovat hankalan ikäisiä; oli vaikea sanoa olivatko 10-13-vuotiaan näköiset pojat kiinnostuneita rakennuspalikoista vai tisseistäni. Joku maansaasta osti typeryyttään vahingossa Zoob-lautapelin näytekappaleeni, kun katsoin muualle. Toivottavasti ostaja havaitsee mokansa jossain vaiheessa. Lautapelikotelossa ei nimittäin ole lautaa eikä juuri peliäkään.
Ajattelin tänään tehdä elämästäni jännittävämpää syömällä leipää roikkuen kolmannen kerroksen tuuletusparvekkeelta pää alaspäin tai juoksemalla useita kertoja päin seinää kauppamatkalla. Kaikki leivät hajosivat kuitenkin tuhansiksi pieniksi Keke Rosbergeiksi yrittäessäni ottaa niitä paketista ja kauppamatkallakin väsyin kesken kaiken kun jouduin taistelemaan joka puolelta hyökkääviä villiahmoja vastaan. Tuc-suolakeksimainoksessa on kaikkea tosi extremeä, kuten rullalautaileva tyyppi, joka haukkaa suolakeksiä keikkuessaan half-pipessa (tai mikä sellainen nyt onkaan, en ole mikään skeittari). Tämän mainoksen on oltava pitkällisen markkinatutkimuksen tulos.
Onko teillä tapana nauttia Tuc-suolakeksejä
a) sohvalla istuessanne
b) rullalautaillessa
c) ruokapöydässä
d) raapiessanne vasemman jalan isovarvastanne japanilaisella kokkiveitsellä kookospalmussa istuen?
Tunnen itseni niin vanhaksi, kun en tee kaikenlaista kreisiä ja sairaan coolia päivittäin. Extreme Duudsonit ja Jackass-sarjan öö... duudsonit varmasti juoksevat kaupassa käydessään useita kertoja päin seinää. Ja mikä olisikaan hauskempaa!
Aionkin huomenna aloittaa päiväni vauhdikkaasti laskeutumalla parvisängystäni pää edellä kaakelilattialle. Tämän jälkeen aion nauttia aamukahvini alasti lumihangessa ja tumpata aamutupakkani kyynärtaipeeseeni. Yliopistolla voin sitten ajaa hissillä ylimpään kerrokseen vain kieriäkseni portaat alas huutaen samalla: "Wow ihan kreisiä jätkät hei jätkät WOOOO-OOO-OOOO eiks oo kreisii!". Luennolla aion hakata jatkuvasti päätäni pöytään ja työntää terotinroskaa sisään silmäkuoppiini. "Huh jätkät hei tsiigatkaa HUH HAHAHA eiks oo ihan KREISIÄ hei! Ai vittu niinku HAHAHA huhuh!"
Seuraavaksi voinkin päästää vapaaksi malesialaisen lemmikkiahmani, joka järsii vieressä istuvalta (toivottavasti aikuis-) opiskelijalta korvat irti, koska se on kivaa kun sattuu! Se on ihan järjettömän hauskaa kun tulee verta ja mustelmia! Hei jätkät HUHHUH ihan kreisiä siis ihan sairaan sikasiistiä! Tämän jälkeen päästän valloilleen taskussani piileksivän Chuck Norrisin ja maailma pelastuu. Tai sitten kaikki kuolevat - en ole vielä päättänyt.
Ajattelin tänään tehdä elämästäni jännittävämpää syömällä leipää roikkuen kolmannen kerroksen tuuletusparvekkeelta pää alaspäin tai juoksemalla useita kertoja päin seinää kauppamatkalla. Kaikki leivät hajosivat kuitenkin tuhansiksi pieniksi Keke Rosbergeiksi yrittäessäni ottaa niitä paketista ja kauppamatkallakin väsyin kesken kaiken kun jouduin taistelemaan joka puolelta hyökkääviä villiahmoja vastaan. Tuc-suolakeksimainoksessa on kaikkea tosi extremeä, kuten rullalautaileva tyyppi, joka haukkaa suolakeksiä keikkuessaan half-pipessa (tai mikä sellainen nyt onkaan, en ole mikään skeittari). Tämän mainoksen on oltava pitkällisen markkinatutkimuksen tulos.
Onko teillä tapana nauttia Tuc-suolakeksejä
a) sohvalla istuessanne
b) rullalautaillessa
c) ruokapöydässä
d) raapiessanne vasemman jalan isovarvastanne japanilaisella kokkiveitsellä kookospalmussa istuen?
Tunnen itseni niin vanhaksi, kun en tee kaikenlaista kreisiä ja sairaan coolia päivittäin. Extreme Duudsonit ja Jackass-sarjan öö... duudsonit varmasti juoksevat kaupassa käydessään useita kertoja päin seinää. Ja mikä olisikaan hauskempaa!
Aionkin huomenna aloittaa päiväni vauhdikkaasti laskeutumalla parvisängystäni pää edellä kaakelilattialle. Tämän jälkeen aion nauttia aamukahvini alasti lumihangessa ja tumpata aamutupakkani kyynärtaipeeseeni. Yliopistolla voin sitten ajaa hissillä ylimpään kerrokseen vain kieriäkseni portaat alas huutaen samalla: "Wow ihan kreisiä jätkät hei jätkät WOOOO-OOO-OOOO eiks oo kreisii!". Luennolla aion hakata jatkuvasti päätäni pöytään ja työntää terotinroskaa sisään silmäkuoppiini. "Huh jätkät hei tsiigatkaa HUH HAHAHA eiks oo ihan KREISIÄ hei! Ai vittu niinku HAHAHA huhuh!"
Seuraavaksi voinkin päästää vapaaksi malesialaisen lemmikkiahmani, joka järsii vieressä istuvalta (toivottavasti aikuis-) opiskelijalta korvat irti, koska se on kivaa kun sattuu! Se on ihan järjettömän hauskaa kun tulee verta ja mustelmia! Hei jätkät HUHHUH ihan kreisiä siis ihan sairaan sikasiistiä! Tämän jälkeen päästän valloilleen taskussani piileksivän Chuck Norrisin ja maailma pelastuu. Tai sitten kaikki kuolevat - en ole vielä päättänyt.
