Hei! Hulinaa siskot!
Voi kuulkaas! Muistatteko vielä sellaisen päivän kun perjantai 13. päivä. Minä muistan. Silloin laitoin yöksi pyörimään Windowsin haittaohjelmien poistotyökalun. Aamulla olikin sitten kiva ihmetellä, kun kone ei enää toiminut. Noh, ei muuten, mutta kaikki valokuvat oli c-asemalla, josta en niitä saanut millään enää kopioitua. Häpeäkseni vein koneen huoltoon Suomen ATK-Maahantuonti Oy Lappeenrantaan. Herrat lupasivat saada koneen kuntoon perjantaina tai viimeistään maanantaina.
Tarina jatkuu. Maanantaina lähdimme katsomaan konetta, kun mitään ilmoitusta ei ollut tullut. Ovessa oli lappu, jossa luki, että paikka on kiinni remontin vuoksi maanantain ja tiistain. Onneksi minulla oli paikan kortti, johon sitten soitin. Kovasti taas lupailtiin seuraavaa päivää. No se tuli ja meni, eikä tulosta syntynyt. Tänään koneen sain lopulta. Kuvat tallessa ja kone jossain määrin kunnossa. Uusi käyttöjärjestelmä koneeseen piti asentaa eli kuvat oli dvd:llä tallessa. Mietitte varmaan, että kävipäs tuuri kun sai kuvat talteen. Nojuu. Kaikki viime vuoden muistiinpanot menivät tämän korjausreissun mukana. Oma vikani kun en tajunnut niitä käskeä ottaa talteen myös. Kuville tuli vaan vähän reippaasti hintaa. Niin kallista korjausta, että sillä olisi saanut varmaan tonnin makaroonia. Jotain sellasta me laskettiin. No nyt ei tarvii sitten syödä! JIPII!! No ehkä saan jutut kuosiin jollain vakuutuksella tai muulla.
Palataan tuohon perjantaihin. Nyt unohdetaan nämä ärtymystäaiheuttavat asiat. Vietimme nimittäin teemailtaa "Musiikki, jossa on pahuus läsnä". Ei mitään hirveän radikaalia ollut. Vähän mustaa maalia naamaan, tummia vaatteita ja jotain geeliä päähän ja se oli siinä. Baarissa keskustelu lakkasi useaksi sekunniksi kokonaan astuessani asusteissani. Joku vanhempi keski-ikäinen nainen taisi kuvailla minun näyttävän joltain maahiselta tai jotian. Tiedä häntä. Jos saan naapurin Katjalta (niiden lomien loputtua) kuvia, voin laittaa tännekin jonkun sekopäisen naamajutun.
Tänään on ollut myös muita todella outoja sattumuksia. Niistä ei voi kuitenkaan ehkä pistää tähän samaan viestiin, ettei tarvitse ihan järkeään menettää tämän sekoilun kanssa. Sanotaanko nyt vaikka niin, että elämä heittelee tätä jannua taas todella outoihin suuntiin. Siitä seuraavassa lötjäkkeessä.
Ainiin! Mulla on paljon uusia sarjakuvahahmoja. Nyt puuttuu tarina. Jukka Tilsa on uusi idolini! Kuunnelkaapas tätä sanailua:
"Onkos Rolling Stones koskaan tehnyt levyä?" Hattupää
"Totta kai on." Kalju
"Entäs itse?" H
"Minäkö?" K
"Niin." H
"En." K
"Et ilmeisesti sitten soita Rollareissa." H
"En tosiaan." K
"Päättelin sen itse." H
"Päättelykykysi on ilmiömäinen" K
"Kuka tuo mies on?" H
"Johnny Cash." K
"Onkos hän tehnyt levyn?" H
"Useankin." K
"En tiennytkään että hän soittaa Rollareissa." H
"No eihän hänen sen takia tarvit Rollareissa soittaa!" K
"Ähää! Rupeat jo perumaan puheitasi!" H
- Balladi Johnny Cashista (1997)
Jukka Tilsan kokoelmateoksesta Zoppaa ja zärvintä
Eikö olekin varsinainen namupala!
Tarina jatkuu. Maanantaina lähdimme katsomaan konetta, kun mitään ilmoitusta ei ollut tullut. Ovessa oli lappu, jossa luki, että paikka on kiinni remontin vuoksi maanantain ja tiistain. Onneksi minulla oli paikan kortti, johon sitten soitin. Kovasti taas lupailtiin seuraavaa päivää. No se tuli ja meni, eikä tulosta syntynyt. Tänään koneen sain lopulta. Kuvat tallessa ja kone jossain määrin kunnossa. Uusi käyttöjärjestelmä koneeseen piti asentaa eli kuvat oli dvd:llä tallessa. Mietitte varmaan, että kävipäs tuuri kun sai kuvat talteen. Nojuu. Kaikki viime vuoden muistiinpanot menivät tämän korjausreissun mukana. Oma vikani kun en tajunnut niitä käskeä ottaa talteen myös. Kuville tuli vaan vähän reippaasti hintaa. Niin kallista korjausta, että sillä olisi saanut varmaan tonnin makaroonia. Jotain sellasta me laskettiin. No nyt ei tarvii sitten syödä! JIPII!! No ehkä saan jutut kuosiin jollain vakuutuksella tai muulla.
Palataan tuohon perjantaihin. Nyt unohdetaan nämä ärtymystäaiheuttavat asiat. Vietimme nimittäin teemailtaa "Musiikki, jossa on pahuus läsnä". Ei mitään hirveän radikaalia ollut. Vähän mustaa maalia naamaan, tummia vaatteita ja jotain geeliä päähän ja se oli siinä. Baarissa keskustelu lakkasi useaksi sekunniksi kokonaan astuessani asusteissani. Joku vanhempi keski-ikäinen nainen taisi kuvailla minun näyttävän joltain maahiselta tai jotian. Tiedä häntä. Jos saan naapurin Katjalta (niiden lomien loputtua) kuvia, voin laittaa tännekin jonkun sekopäisen naamajutun.
Tänään on ollut myös muita todella outoja sattumuksia. Niistä ei voi kuitenkaan ehkä pistää tähän samaan viestiin, ettei tarvitse ihan järkeään menettää tämän sekoilun kanssa. Sanotaanko nyt vaikka niin, että elämä heittelee tätä jannua taas todella outoihin suuntiin. Siitä seuraavassa lötjäkkeessä.
Ainiin! Mulla on paljon uusia sarjakuvahahmoja. Nyt puuttuu tarina. Jukka Tilsa on uusi idolini! Kuunnelkaapas tätä sanailua:
"Onkos Rolling Stones koskaan tehnyt levyä?" Hattupää
"Totta kai on." Kalju
"Entäs itse?" H
"Minäkö?" K
"Niin." H
"En." K
"Et ilmeisesti sitten soita Rollareissa." H
"En tosiaan." K
"Päättelin sen itse." H
"Päättelykykysi on ilmiömäinen" K
"Kuka tuo mies on?" H
"Johnny Cash." K
"Onkos hän tehnyt levyn?" H
"Useankin." K
"En tiennytkään että hän soittaa Rollareissa." H
"No eihän hänen sen takia tarvit Rollareissa soittaa!" K
"Ähää! Rupeat jo perumaan puheitasi!" H
- Balladi Johnny Cashista (1997)
Jukka Tilsan kokoelmateoksesta Zoppaa ja zärvintä
Eikö olekin varsinainen namupala!