(no subject)
Tiedotukseni tasoa livejournalissa on viime aikoina kritisoitu jo muidenkin kuin itseni taholta, joten lienee aika ottaa näppäimistö toimettomiin käsiin ja alkaa kirjoittaa. Toisaalta voidaan ajatella myöskin niin, että juorulehtien koluttua jo Lordi-asian juuriaan myöten, on minun aika ottaa omakohtaiset kokemukseni esille.
Tuo kuuluisa Euroviisuviikonloppu koettiin tutulla porukalla, jokainen omalla tavallaan takkinsa juopon napissa. Jääkiekko oli pelkkää sivuseikkaa koko ehtoossa, kun viisuja ventattiin (outo termi, myönnettäköön. teki vaan mieli käyttää). Pihviä, makkaraa ja sieni-pekoni-juusto-juttua vedettiin naamaapitkin sopivasti saunan jälkeen... tai ennen. En ole oikeastaan ihan varma. Kuitenkin hyvin meni.
Itse viisushow oli alkuun kovin tuttua litaniaa. "Tää on paska!", "Ei tää oo mistään kotosin." jne. Siinä missä Viisut on mitä on, niihin pitäisi suhtautua viisumeiningillä. Mauttomuus on joissain tilanteissa jopa toivottua. Niin lienee juuri viisujen kohdalla. Joka tapauksessa huudon määrä on vaikea kuvailla, kun tilanteet lähtivät vyörymään. Lopussa se oli pelkkää huutoa! ja HUUTOA! JA HUUTOA!!! Ja sitten oli tanssia. Ja Tanssia. JA TANSSIA!
Juttuhan on nyt se, että tämä kaikki on kirjoitettuna niin kovin latteaa. Mutta sitä se ei ollut. Mopon annettiin karata käsistä, ja niinhän sen olettettiinkin menevän. Kuitenkin kaikki hyvässä mielessä. Kellään ei tainnut jäähä paha mieli. Olise kivvaa juu.
Tuo kuuluisa Euroviisuviikonloppu koettiin tutulla porukalla, jokainen omalla tavallaan takkinsa juopon napissa. Jääkiekko oli pelkkää sivuseikkaa koko ehtoossa, kun viisuja ventattiin (outo termi, myönnettäköön. teki vaan mieli käyttää). Pihviä, makkaraa ja sieni-pekoni-juusto-juttua vedettiin naamaapitkin sopivasti saunan jälkeen... tai ennen. En ole oikeastaan ihan varma. Kuitenkin hyvin meni.
Itse viisushow oli alkuun kovin tuttua litaniaa. "Tää on paska!", "Ei tää oo mistään kotosin." jne. Siinä missä Viisut on mitä on, niihin pitäisi suhtautua viisumeiningillä. Mauttomuus on joissain tilanteissa jopa toivottua. Niin lienee juuri viisujen kohdalla. Joka tapauksessa huudon määrä on vaikea kuvailla, kun tilanteet lähtivät vyörymään. Lopussa se oli pelkkää huutoa! ja HUUTOA! JA HUUTOA!!! Ja sitten oli tanssia. Ja Tanssia. JA TANSSIA!
Juttuhan on nyt se, että tämä kaikki on kirjoitettuna niin kovin latteaa. Mutta sitä se ei ollut. Mopon annettiin karata käsistä, ja niinhän sen olettettiinkin menevän. Kuitenkin kaikki hyvässä mielessä. Kellään ei tainnut jäähä paha mieli. Olise kivvaa juu.