Apr 16, 2006 00:24
Kuolleet Intiaanit oli vallan mainio jälleen kerran ja toisen kerran. Keikkoihin liittyy paljon hauskoja oheisjuttuja. Jokseenkin tuntuu nyt epäoleelliselta kirjoittaa niistä sen tarkempaa epäselvää kuvausta. Miellyttävää oli kuitenkin viettää keikat vanhojen luottopakkien, viimeaikojen tärkeyksien ja jopa lähes ensikertaa kohdattujen ihmisten kanssa.
Kevät on ilmeisesti parisuhteissa synkkää aikaa. Viikko sitten tuli tieto ensimmäisestä erosta, tämän viikonlopun aikana on tullut kaksi lisää. Periaatteessa keskellä viikkoakin kantautui yksi miehen ja naisen välisen suhteen katkeaminen. Ero, niin ikävä asia kuin se onkin, näiden ihmisten kohdalla uskon ratkaisun olleen kaikille osapuolille parhaksi. Tuhkaan on turha jäädä makaamaan, kohti uusia liekkejä ihmiset.
Kovin eritavoin saa kissat kehräämään, kovin eritavoin saa kollin maukumaan. Läheisyyttä usein niin kovasti kaipaamme, toisinaan koetamme sitä jopa tarjota, unhottaen kuitenkin, kuinka monin eritavoin sen voikaan kokea. Halaus ja lähelläolo ovat ilmeisimpiä muotoja läheisyydenkaipuun hoitoon. Vähemmälle huomiolle on ainakin itsellä jäänyt pienemmän eleet... ei tämä nyt tunnu enää sopivalta aiheelta kirjoittaa - ei tosin pyyhkiäkään. Ikäviä tällaiset ajatuksen katkeamiset.
Ainiin! Pojat oli löytänyt netistä biisin, jossa on paras nimi sitten... jonkun tosi jännän. No se nimi on siis: Älä silitä beibi vaan selitä mua ketkuli. Tämä on ehkä juuri päinvastaista tuohon juttuun, josta juuri edellisessä kappaleessa yritin selittää. taijotain.