Apr 03, 2006 04:28
Voi veljet! Eletty on vauhdikasta elämää näillä leveysasteilla. Alennusmonolla allekirjoittanut komensi ranskalaiskisua idästä länteen, opiskelusta työn kautta vapaa-aikaan. Menopelissä oli kyyditettäviä useamman, joiden kanssa matka sujui laivaa lastatessa. Tiedettävästi sinne mahtuu niin lapsia, litkua, Lolloja kuin lääkäreitäkin.
Kotikaupunkia on aina kiva esitellä vieraspaikkakuntalaisille. Erityisen kivaa on kertoa tarinoita talojen, peltojen, kasojen, jokien, rakennelmien ja muiden asioiden takaa. Tilannetta helpottaa tietysti jos vieraalla on mielenkiinto mukana.
Kaikesta siitä kotiseuturakkaudesta huolimatta näytti isojen kaupunkien lyhdyt loistavan niin houkuttelevasti, että piti rientää myrskyjenkin halki seisomaan valokeilassa. Estradilla oli perjantaina tutut näyttelijät kouluajoilta. Vuorosanat tulivat suista varsin luonnollisesti sekä roolisuoritukset olivat muutenkin varsin mielyttäviä. Osa roolihahmoista oli saanut osakseen olla näytelmässä vain hetken joutuen jättämään estradin varsin alkuvaiheessa.
Etäisyys ei ole selvästikään ajanut seuruetta erilleen toisistaan. Sunnuntai käy esimerkistä. Herrat haisivat pahalta, näyttivät sopivan rumilta ja olivat aivan liian omia itsejään, mutta mukavampaa ei olisi voinut olla. Ei totta vie!
Lauantain musikaaliosuus oli vallan näyttävä. Lantiot heiluivat, pyllyt pyörivät ja kengän kärjet kohtasivat. Siinä missä hyviin tapoihin kuuluu kumartaa ja kiittää leidiä tanssista, tämä herra taisi kadota taikatemput tehtyään. Tiedättehän te temput, jossa yhdestä tehdään kaksi ja kahdesta tehdään yksi. Ehei, en puhu nyt mistään mihin liittyy alastomuutta vaan lähinnä puhtaasta magiasta. Sellaista, jonka aikana sanotaan "simsalapim" ja muuta mystistä. Kaiketi voin nyt kiittää vielä myöhässä tanssista käsisuudelman kera.
Iltaohjelmana oli tänään lähinnä siistiytymistä ja sosiaalisten suhteiden elossapitoa. Olohuone sai kuulla tarinan jos toisenkin, ja taisi huoneessa olla tilaa jokuselle kuvallekin. Viimeiset kaksi kukkujaa naurahtelivat yksinkertaisille jutuille ja totesivat, että kenties on aika mennä nukkumaan - vielä kun on hauskaa.
Kylillä on liikkunut huhua, että etäiseen naapuripitäjään olisi perjantaina tulossa miellyttävä esiintyjä. Samaa olen kuullut myös pääkaupungistamme, sillä tiistaina soittava lämmittelijäesiintyjä tekee hyvää työtä valmistellessaan kaupunkia keskiviikkoa varten. Silloin kaupungissa löytyvästä tehtaasta tulee kuulumaan hyvää musiikkia. Nämä sanat lausun ja kirjoitan ystävällisen ivallisesti virnistäen. Isäntä miettii vielä hetken ennen kuin ottaa askelta kohti lounasta, kaakossa on tullut muutama lisä kilo.
Alkaa olla aika panna maate. Ei liene kuitenkaan sopivaa nukkua puoliin päiviin. Askareetkin aikanaan kutsuvat.