Mä en vaan jaksa näitä pässinpäitä enää yksin
Voi muulin kulli, miksi jotkut ihmiset on vaan kykenemättömiä kommunikoimaan keskenään ilman, että se päättyy ydin- tai vähintään kylmään sotaan!? Fasaani ja Marek tarttis babelfishin, jotta kaikki ei menis niin sairaaseen solmuun.
Ensin jälkimmäiselle kehittyi epämiellytys ensinmainittuun, mistä seurasi diplomaattista välttelyä (periaatteessa ihan hyvä taktiikka - paitsi että niiden ois pitänyt tehdä töitä yhdessä esim FEMAL järjestelyissä). Meidän hierarkia oli muutenkin selvittämättä, joten oli epäselvää oliko ok, että Marek kommunikoi avustavia toimiaan pelkästään mun kautta, vai olisiko kaiken kuulunut mennä suoraan Faizanille(kin). Viime perjantaina Faizan otti kunnon pultit Marekin kasautuneista pikkusynneistä sitä kohtaan (esim ei vastannut maileihin/viesteihin, joihin eksplisiittisesti pyydettiin vastausta). Koko tilanne periaatteessa räjähti käsiin. Eikä ne oo vieläkään puhuneet kunnolla tästä keskenään - tänään ilmeisesti kontaktia ensimmäistä kertaa pariin viikkoon, ja Marekin mukaan juuri sen verran, että kokeista ja kaikesta muusta jo valmiiksi stressaantunut ja ylikierroksilla käyvä Faizan ehti haukkua Marekin pystyyn, mm. siitä ettei tämä ole auttanut tarpeeksi (viime perjantaina valitusvirsi kuului vaan että se ei ole kertonut mistään tekemisistään kenellekään muulle kuin mulle) - ja Marekhan on suunnilleen ainoa joka on tehnyt yhtään mitään merkityksellistä tähän mennessä.
Osaksi tähän vaikuttaa se että Faizan on suurimman osan ajasta ollut tietämätön siitä pysyvästä negatiivisesta jäljestä, jonka se on jättänyt Marekin mieleen. Molemmat on sitä mieltä että toinen manipuloi mua omien tarkoitusperiensä saavuttamiseksi, mikä taas tekee musta osallisen tässä sen lisäksi, että yritän esittää toisen käyttäytymistä loogisessa valossa sen sijaan, että kulloinkin hyökkäysvuorossa oleva pääsisi julkisesti vakuuttamaan itseään lisää toisen tekevän kaiken silkasta elämänvaikeuttamisen riemusta tai omaa egoaan pönkittääkseen. Mun hälytyskelloja ei yhtään helpottanut Marekin avautumisviestin osa: "Also, why is Faizan lying about you? Does he think I trust his word above yours? Is he an utter idiot?" Oon joka tapauksessa välikappaleena tässä. Musta tuntuu, että mun yritykset toimia jonkunlaisena puskurina ei ehkä olekaan helpottaneet, vaan lähinnä vaikeuttaneet tilannetta, koska mun pitäisi olla osittain hierarkiassa Marekia ylempänä, ja FEMALissa Faizanin alainen, UNAssa sen esimies. Koska oon yrittänyt pysyä neutraalina - for fucks sakes, ne on molemmat mun ystäviä! - se on näyttänyt vaan enemmän päättämättömyydeltä ja siltä että annan periksi jomman kumman tahdolle. Vastasin Marekin viestiin, että soittaisin myöhemmin illallisen jälkeen, mutta sen puhelin oli pois päältä. Turhautuneena lähetin Shabille tekstarin, etten jaksa niitä kahta enää. Onneksi se soitti heti takaisin, koska ilmeisesti sekin oli ollut onnellisen tietämätön nihkeestä tilanteesta... Huoh, tavallaan hyvä, että se kuuli tästä ensin multa eikä jommaltakummalta niistä aaseista... Päätettiin, että ne kaksi ei tasan keskustele tästä ilman meitä paikalla (tähän en ois pystynyt yksin; mut ois ollut ihan liian helppo leimata hyödyttömäksi ja puolueelliseksi ihan mihin tahansa suuntaan), ja että me järkättäis tapaaminen mahd pian, huomiseksi tai torstaiksi toivottavasti.
Ai mitkä tentit? Noei. Kyl mä luen *jotain* joka päivä... :)
Ja niin, sain tietokoneeni kyllä takaisin, ilman mitään tiedostoja. Now you see them, now you don't.
Ensin jälkimmäiselle kehittyi epämiellytys ensinmainittuun, mistä seurasi diplomaattista välttelyä (periaatteessa ihan hyvä taktiikka - paitsi että niiden ois pitänyt tehdä töitä yhdessä esim FEMAL järjestelyissä). Meidän hierarkia oli muutenkin selvittämättä, joten oli epäselvää oliko ok, että Marek kommunikoi avustavia toimiaan pelkästään mun kautta, vai olisiko kaiken kuulunut mennä suoraan Faizanille(kin). Viime perjantaina Faizan otti kunnon pultit Marekin kasautuneista pikkusynneistä sitä kohtaan (esim ei vastannut maileihin/viesteihin, joihin eksplisiittisesti pyydettiin vastausta). Koko tilanne periaatteessa räjähti käsiin. Eikä ne oo vieläkään puhuneet kunnolla tästä keskenään - tänään ilmeisesti kontaktia ensimmäistä kertaa pariin viikkoon, ja Marekin mukaan juuri sen verran, että kokeista ja kaikesta muusta jo valmiiksi stressaantunut ja ylikierroksilla käyvä Faizan ehti haukkua Marekin pystyyn, mm. siitä ettei tämä ole auttanut tarpeeksi (viime perjantaina valitusvirsi kuului vaan että se ei ole kertonut mistään tekemisistään kenellekään muulle kuin mulle) - ja Marekhan on suunnilleen ainoa joka on tehnyt yhtään mitään merkityksellistä tähän mennessä.
Osaksi tähän vaikuttaa se että Faizan on suurimman osan ajasta ollut tietämätön siitä pysyvästä negatiivisesta jäljestä, jonka se on jättänyt Marekin mieleen. Molemmat on sitä mieltä että toinen manipuloi mua omien tarkoitusperiensä saavuttamiseksi, mikä taas tekee musta osallisen tässä sen lisäksi, että yritän esittää toisen käyttäytymistä loogisessa valossa sen sijaan, että kulloinkin hyökkäysvuorossa oleva pääsisi julkisesti vakuuttamaan itseään lisää toisen tekevän kaiken silkasta elämänvaikeuttamisen riemusta tai omaa egoaan pönkittääkseen. Mun hälytyskelloja ei yhtään helpottanut Marekin avautumisviestin osa: "Also, why is Faizan lying about you? Does he think I trust his word above yours? Is he an utter idiot?" Oon joka tapauksessa välikappaleena tässä. Musta tuntuu, että mun yritykset toimia jonkunlaisena puskurina ei ehkä olekaan helpottaneet, vaan lähinnä vaikeuttaneet tilannetta, koska mun pitäisi olla osittain hierarkiassa Marekia ylempänä, ja FEMALissa Faizanin alainen, UNAssa sen esimies. Koska oon yrittänyt pysyä neutraalina - for fucks sakes, ne on molemmat mun ystäviä! - se on näyttänyt vaan enemmän päättämättömyydeltä ja siltä että annan periksi jomman kumman tahdolle. Vastasin Marekin viestiin, että soittaisin myöhemmin illallisen jälkeen, mutta sen puhelin oli pois päältä. Turhautuneena lähetin Shabille tekstarin, etten jaksa niitä kahta enää. Onneksi se soitti heti takaisin, koska ilmeisesti sekin oli ollut onnellisen tietämätön nihkeestä tilanteesta... Huoh, tavallaan hyvä, että se kuuli tästä ensin multa eikä jommaltakummalta niistä aaseista... Päätettiin, että ne kaksi ei tasan keskustele tästä ilman meitä paikalla (tähän en ois pystynyt yksin; mut ois ollut ihan liian helppo leimata hyödyttömäksi ja puolueelliseksi ihan mihin tahansa suuntaan), ja että me järkättäis tapaaminen mahd pian, huomiseksi tai torstaiksi toivottavasti.
Ai mitkä tentit? Noei. Kyl mä luen *jotain* joka päivä... :)
Ja niin, sain tietokoneeni kyllä takaisin, ilman mitään tiedostoja. Now you see them, now you don't.