Voivoi!
Joku vieras mies on meän kylppärissä. Hrr. Kukaan kolmesta ihmisestä ei puhu mitään: Laura lukee lehteä, mie tiskasin hiljaa ja vieras mies korjaa pyykkikonetta. "Ei tiiä mitä on ennenkö sen menettää" -pätee ainaki pesukoneeseen. Pyykit vaan lisääntyy, puhtaat vaatteet vähenee ja pesukone ei toimi. Se meinasi kai alkaa poltteleen pyykkejä, ainaki siltä haisi perjantaina ko päätettiin ottaa töpseli seinästä. Onneksi on vielä takuu voimassa. Kai se sitä tarkottaa, että meän ei tarvi maksaa ko ei ollu meän vaan koneen vika ko se meni särki?
Meillä oli kovasti vieraita viikonloppuna, pääsiäisvieraita. Ne pääsi tänne junalla. Kovaäänisiä ne oli kyllä ja tämmönen kotirauhaa arvostava tyyppi oli jo hiukan ahistunu ko kolme kikattavaa tyttöä säntäili olohuoneessa. Koko pe-su oli pelkkää juomista, suihkussa käyviä ihmisiä, tajuton määrä ilmassa leijuvia hiustuotteita (aloin jo tuntea hengitysvaikeuksia), nukkumista ja krapulaa. Kyllä viis ihmistä näin pienessä asunnossa on liikaa. Vois melkein sanoa, että kymmenen neliötä per ihminen pitää olla vähintään, jonka mukaan meille sopii siis yökylään vain kaks kerrallaan. Mutta jos neliöitä olis kuuskymmentä niin sitte vois olla jo vaikka neljä vierasta.
Suussa maistuu aamun pesemättömyys, mutta en voi nyt mennä tuonne ko Se Mies on tuolla. Kotini on jatkuvien muukalaishyökkäysten kohteena!
Minun silmäki on ihan poks. Silmäluomi turposi maanantai-iltana ja se vain olla möllöttää typeränä ilman parantumisen merkkejä. Menen siis tri Peeter Karihtalan vastaanotolle tänään. Saa nähä minkälainen tyyppi se semmonen on, toivottavasti ei mikään oudokki. Pelkään lääkäreitä ko ne saattaa satuttaa ko ne ei ymmärrä että jos sattuu niin pitää kohella silkkihansikkain eikä niinkö nyrkkeilyhanskat käessä. Muks!
Mutta olipa niistä vierailijoista jotaki hyvääki ko Laura-kulta otti ja tanssi ensimmäisen kerran ikinä Nelivitosessa! Se oli maailman parasta aikaa! Mutta sitäki huonompaa oli se, että tarjotessamme vieraille oululaisia kapakkaelämyksiä (joku sammuva tyyppi räkäsi yhelle meän vieraista käteen) me jou'uttiin itekki sisäistäytymään Kaarelenholviin. Eipä me oltu silti siellä ko ungefär puoli tuntia ja hipsittiin kotia. Ja se minua ihmetyttää, että miksi kummassa ne meän viehraat sai niin valtavan keskinkertasta tai jopa huonoa asiakaspalvelua täällä ollessaan.. Eihän täällä vain sorsita pääkaupunkiseu'un aksentin omistavia?
No, ikävät asiat sikseen, mie haluan takasin Nelivitoseen! Tein näet eilen meän upouuella huippuhienolla rintanappikoneella Nelivitosen pääsylipusta ylihienon rintamerkin, mitä aion pitää paraatipaikalla paiassani ko sinne ens kerran hoiperran! Wuf!
On mulla muutaki uutta. Se on pienenpieni punanen muistikirja, huippua. :)
Meillä oli kovasti vieraita viikonloppuna, pääsiäisvieraita. Ne pääsi tänne junalla. Kovaäänisiä ne oli kyllä ja tämmönen kotirauhaa arvostava tyyppi oli jo hiukan ahistunu ko kolme kikattavaa tyttöä säntäili olohuoneessa. Koko pe-su oli pelkkää juomista, suihkussa käyviä ihmisiä, tajuton määrä ilmassa leijuvia hiustuotteita (aloin jo tuntea hengitysvaikeuksia), nukkumista ja krapulaa. Kyllä viis ihmistä näin pienessä asunnossa on liikaa. Vois melkein sanoa, että kymmenen neliötä per ihminen pitää olla vähintään, jonka mukaan meille sopii siis yökylään vain kaks kerrallaan. Mutta jos neliöitä olis kuuskymmentä niin sitte vois olla jo vaikka neljä vierasta.
Suussa maistuu aamun pesemättömyys, mutta en voi nyt mennä tuonne ko Se Mies on tuolla. Kotini on jatkuvien muukalaishyökkäysten kohteena!
Minun silmäki on ihan poks. Silmäluomi turposi maanantai-iltana ja se vain olla möllöttää typeränä ilman parantumisen merkkejä. Menen siis tri Peeter Karihtalan vastaanotolle tänään. Saa nähä minkälainen tyyppi se semmonen on, toivottavasti ei mikään oudokki. Pelkään lääkäreitä ko ne saattaa satuttaa ko ne ei ymmärrä että jos sattuu niin pitää kohella silkkihansikkain eikä niinkö nyrkkeilyhanskat käessä. Muks!
Mutta olipa niistä vierailijoista jotaki hyvääki ko Laura-kulta otti ja tanssi ensimmäisen kerran ikinä Nelivitosessa! Se oli maailman parasta aikaa! Mutta sitäki huonompaa oli se, että tarjotessamme vieraille oululaisia kapakkaelämyksiä (joku sammuva tyyppi räkäsi yhelle meän vieraista käteen) me jou'uttiin itekki sisäistäytymään Kaarelenholviin. Eipä me oltu silti siellä ko ungefär puoli tuntia ja hipsittiin kotia. Ja se minua ihmetyttää, että miksi kummassa ne meän viehraat sai niin valtavan keskinkertasta tai jopa huonoa asiakaspalvelua täällä ollessaan.. Eihän täällä vain sorsita pääkaupunkiseu'un aksentin omistavia?
No, ikävät asiat sikseen, mie haluan takasin Nelivitoseen! Tein näet eilen meän upouuella huippuhienolla rintanappikoneella Nelivitosen pääsylipusta ylihienon rintamerkin, mitä aion pitää paraatipaikalla paiassani ko sinne ens kerran hoiperran! Wuf!
On mulla muutaki uutta. Se on pienenpieni punanen muistikirja, huippua. :)