nokunei
syitä vältellä naisvaltaisia työporukoita:
- heteronormatiivisuus. jos on päälle parikymppinen, päällisin puolin sekä fyysisesti että psyykkisesti ehjältä vaikuttava naisihminen, parisuhteettomuus on ihmettelyn aihe. parisuhteistaan on oltava valmis keskustelemaan ja muihin naisiin on suorastaan mahdotonta saada syvempää puheyhteyttä muuten kuin miehistä keskustelemalla. eksät olivat huonoja, nykyinen ei vie pyykkejään pyykkikoriin asti ja lukee sanomalehden väärästä suunnasta -ja loppukesästä on häät.
(en ihmettele itse asiassa ollenkaan, jos lesbot ovat mieluiten miesten tai toisten lesbojen seurassa)
- naismallit. nätit tytöt eivät kiroile tai vittuile. tytöt nolostuvat söpösti tai sanovat hyi kamala, kun joku heittää kaksimielistä juttua. tytöt eivät sano vastaan. tytöt ovat ah niin ihanan vaatimattomia ja viattomia ja suloisia ja herttaisia, eivätkä ikinä, missään tilanteessa pidä melua itsestään.
- kaakotus. voi jumalauta, kun joku menee kihloihin tai naimisiin tai pyöräyttää jälkikasvua maailmaan. äkkiä kasassa on lauma naisia ikähaarukasta kaksikymmentä-kuusikymmentä ja kaikki käyttäytyvät kuin olisi tapahtunut jotain ennenkuulumatonta. pelkän onnentoivotuksen sijaan udellaan, paljonko sormus maksoi tai muksu painoi syntyessään, oliko isot kekkerit tai hankala synnytys tai olettekos te jo häitä ehtineet suunnitella. ei siinä, että tällaisissa elämän rajapyykeissä olisi mitään vähäteltävää, mutta en käsitä, miksi helvetissä pelkkä työpaikan jakaminen äkkiä antaa oikeuden udella pohjamutia myöten toisten elämästä. luulisi, että yliuteliaita ja hössääviä (sukulais)tätejä löytyy jokaiselta omastakin takaa.
- miehet. mitä varten aikuisia miehiä pitää kohdella kuin nämä olisivat taivaan lahja työyhteisölle tai vaihtoehtoisesti rasavillejä pikkupoikia? helvettiin se naiset Venuksesta ja miehet Marsista-ajattelu ja heti!!! tuntuu, etteivät monet naiset edes halua tasa-arvoista suhdetta miespuolisiin työkavereihin, he erittelevät pelastajat, klovnit, tosimiehet, gigolot, herrasmiehet, keskenkasvuiset, nallekarhut jne. pikku kategorioillaan he määrittelevät myös, miten suhtautuvat kyseisiin ihmisiin vaivautumatta selvittämään sen enempää.
- toiset naiset. epäpäteviä tai sitten aina töissä (miten se perhettä / parisuhdetta muka pystyy pyörittämään), ylimielisiä tai hiirulaisia, flirttiperseitä tai rajoittuneita. valitettava tosiasia on, että miesvaltaisella työpaikalla uusi tekijä otetaan vastaan useammin asenteella hei kivaa, saatiin uusi ammattilainen, kun taas naiset miettivät, että saatanaako tuo akka tuli tänne uhkaamaan meidän asemiamme.
- puheenaiheet. niin. mitäs puheenaiheita näiden pikku epäkohtien jälkeen enää jää? surullista kyllä, osasyy on varmaan siinäkin, että ammattikoulutuksen jälkeen ei ole juuri mitään opiskeltu ja mielipiteet ja asenteetkin ovat sen mukaisia. suurin osa maailmasta epäilemättä elää ja ajattelee näin ja se vasta ahdistava ajatus onkin!
päästäkää hei takaisin taidelukioon, jossa vielä naureskeltiin kukkasöpöilijöille ja Tuntemattoman sotilaan analyyseille (he tunsivat varmastikin suurta tuskaa) ja ihmisten kanssa pystyi keskustelemaan postmodernista taiteesta tai globalisaatiosta. nykyisin kukkasöpöilijä suunnittelee (prinsessa)vaatteita ja lukihäiriöinen kirja-arvioija on toimittaja. eikä kukaan jaksa puhua mistään muusta kuin parisuhteista tai liikakiloista.
- heteronormatiivisuus. jos on päälle parikymppinen, päällisin puolin sekä fyysisesti että psyykkisesti ehjältä vaikuttava naisihminen, parisuhteettomuus on ihmettelyn aihe. parisuhteistaan on oltava valmis keskustelemaan ja muihin naisiin on suorastaan mahdotonta saada syvempää puheyhteyttä muuten kuin miehistä keskustelemalla. eksät olivat huonoja, nykyinen ei vie pyykkejään pyykkikoriin asti ja lukee sanomalehden väärästä suunnasta -ja loppukesästä on häät.
(en ihmettele itse asiassa ollenkaan, jos lesbot ovat mieluiten miesten tai toisten lesbojen seurassa)
- naismallit. nätit tytöt eivät kiroile tai vittuile. tytöt nolostuvat söpösti tai sanovat hyi kamala, kun joku heittää kaksimielistä juttua. tytöt eivät sano vastaan. tytöt ovat ah niin ihanan vaatimattomia ja viattomia ja suloisia ja herttaisia, eivätkä ikinä, missään tilanteessa pidä melua itsestään.
- kaakotus. voi jumalauta, kun joku menee kihloihin tai naimisiin tai pyöräyttää jälkikasvua maailmaan. äkkiä kasassa on lauma naisia ikähaarukasta kaksikymmentä-kuusikymmentä ja kaikki käyttäytyvät kuin olisi tapahtunut jotain ennenkuulumatonta. pelkän onnentoivotuksen sijaan udellaan, paljonko sormus maksoi tai muksu painoi syntyessään, oliko isot kekkerit tai hankala synnytys tai olettekos te jo häitä ehtineet suunnitella. ei siinä, että tällaisissa elämän rajapyykeissä olisi mitään vähäteltävää, mutta en käsitä, miksi helvetissä pelkkä työpaikan jakaminen äkkiä antaa oikeuden udella pohjamutia myöten toisten elämästä. luulisi, että yliuteliaita ja hössääviä (sukulais)tätejä löytyy jokaiselta omastakin takaa.
- miehet. mitä varten aikuisia miehiä pitää kohdella kuin nämä olisivat taivaan lahja työyhteisölle tai vaihtoehtoisesti rasavillejä pikkupoikia? helvettiin se naiset Venuksesta ja miehet Marsista-ajattelu ja heti!!! tuntuu, etteivät monet naiset edes halua tasa-arvoista suhdetta miespuolisiin työkavereihin, he erittelevät pelastajat, klovnit, tosimiehet, gigolot, herrasmiehet, keskenkasvuiset, nallekarhut jne. pikku kategorioillaan he määrittelevät myös, miten suhtautuvat kyseisiin ihmisiin vaivautumatta selvittämään sen enempää.
- toiset naiset. epäpäteviä tai sitten aina töissä (miten se perhettä / parisuhdetta muka pystyy pyörittämään), ylimielisiä tai hiirulaisia, flirttiperseitä tai rajoittuneita. valitettava tosiasia on, että miesvaltaisella työpaikalla uusi tekijä otetaan vastaan useammin asenteella hei kivaa, saatiin uusi ammattilainen, kun taas naiset miettivät, että saatanaako tuo akka tuli tänne uhkaamaan meidän asemiamme.
- puheenaiheet. niin. mitäs puheenaiheita näiden pikku epäkohtien jälkeen enää jää? surullista kyllä, osasyy on varmaan siinäkin, että ammattikoulutuksen jälkeen ei ole juuri mitään opiskeltu ja mielipiteet ja asenteetkin ovat sen mukaisia. suurin osa maailmasta epäilemättä elää ja ajattelee näin ja se vasta ahdistava ajatus onkin!
päästäkää hei takaisin taidelukioon, jossa vielä naureskeltiin kukkasöpöilijöille ja Tuntemattoman sotilaan analyyseille (he tunsivat varmastikin suurta tuskaa) ja ihmisten kanssa pystyi keskustelemaan postmodernista taiteesta tai globalisaatiosta. nykyisin kukkasöpöilijä suunnittelee (prinsessa)vaatteita ja lukihäiriöinen kirja-arvioija on toimittaja. eikä kukaan jaksa puhua mistään muusta kuin parisuhteista tai liikakiloista.