Reissuraportti: Riika
Edellisessä merkinnässä tuli jo viitattua elokuussa tehtyyn Riian reissuun, joka oli vähintäänkin yhtä onnistunut viikonlopun pikapyrähdys kuin sitä edeltävänä viikonloppuna tehty matka Luxembourgiin. Parempi myöhään kuin ei milloinkaan: matkafiilistelyä Latviasta.
Olin buukannut itselleni lähtöpäivälle eli perjantaille sen verran aikaisen lennon, että ehdin vierailun emäntänä ja oppaana toimineen Tiinan kanssa jo perjantai-iltana hieman tutustua kaupunkiin. Ensitunnelmat kaupungista: Berliiniin verrattuna varsin kompakti, osin sopivan nuhjuinen, toisaalla taas viimeisen päälle kaunis.
Esimerkkejä siitä kauneudesta: Riika on tunnettu jugend-arkkitehtuuristaan.
Kuvan talon fasadia koristi upea riikinkukkokoriste.
Ekana iltana silmään osui sitten myös vähän hämmentävämpääkin. Kuvan keikkajulisteen bändillä on kyllä mitä mielenkiintoisin nimi...
Tuloiltana käytiin syömässä erittäin herkullinen kolmen ruokalajin illallinen kotoisan oloisessa kellariravintolassa. Ruoka oli ilmeisesti jotain luomu-henkistä, ja ihan älyttömän hyvää. (Vieläkin melkein tulee vesi kielelle, kun sitä muistelee.) Jälkkäriksi syömäni panna cotta vei kielen mennessään... Illan päätteeksi suunnattiin vielä Radisson Blu -hotellin cocktail-baariin katselemaan näkymiä yli pimeän kaupungin...
...hotellin 26. kerroksen sky barista. Mikäs siinä oli ollessa, hienot oli näkymät. Myös mansikkamargarita oli ihan kiva.
Lauantai olikin sitten omistettu kaupunkiin tutustumiselle. Käveltiin ympäri keskusta-aluetta, jossa oli kauniiden talojen lisäksi myös paikoin ihanan vehreää.
Kun kaupunki oli vieras, vierailu niin lyhyt ja matkaopaskirjanen tuli selattua pikapuoliin vasta jälkikäteen, niin mieleen ei jäänyt juurikaan mitään kadunnimiä tai muitakaan ehkä tietämisen arvoisia seikkoja. No, knoppitiedot voi aina lukea jälkikäteen vaikka Wikipediasta... Joten keskitytään tässä nyt ihan vaan fiilistelyyn.
Katonharjan kissakoriste. Jos en väärin muista (sorry Tiina, jos nyt menee faktat ihan päin honkia!), niin kissa pyllisti aikaisemmin toiseen suuntaan, kohti jotain kiltataloa, jostain kärhämästä johtuen.
Kesken kaiken kaupungin kaduilla tuli vastaan jonkinlainen sotilasparaati. Koskaan ei tosin selvinnyt, minkä kunniaksi siinä marssittiin, mutta seassa oli kaikesta päätellen sekä aktiivipalveluksessa olevia että hieman vanhempia patuja.
Kauniimmannäköinen rakennus on Mustapäiden talo ja vieressä oleva hirvitys puolestaan Miehitysmuseo. Gotta love Soviet architecture!
Tuohon massiiviseen kirstuun sai heittää vanhoja avaimia, joista on ilmeisesti tarkoitus jossain vaiheessa valaa uusi symbolinen Riian kaupungin avain.
Kirkkoja oli paljon.
Tykkään kuvailla kaikkea vähän outoa. Tässä jälleen yksi erikoinen kaivonkansi, tällä kertaa Riian 800-vuotisen historian kunniaksi.
Kun on ehtinyt tottua Berliinin leveisiin (välillä absurdinkin leveisiin, vrt. Karl-Marx-Allee) katuihin, oli Riian vanhakaupunki tässä suhteessa melkoinen poikkeus. Mukulakiviä, kapeita kujia, liki olemattomia jalkakäytäviä...
...ja kauniita katunäkymiä.
Jossain vaiheessa käveltiin myös pienen sillan yli, joka oli paikallinen lukkosilta. Sillan kaiteet olivat täynnä rakkauden lukkoja, osa kaiverruksilla, osa ilman. Päästiin myös todistamaan kun vastavihitty pari kävi laittamassa kaiteeseen oman lukkonsa - mikä olikin melkoinen operaatio poseeraamisineen kaikkineen.
Suomalaisia nimiä löytyi lukkojen kaiverruksista yllättävän paljon.
Osa kaiverruksista näytti todella sympaattisilta - onkohan tämän tekemiseen mahdettu käyttää keittiöveistä tai asunnon avainta...?
Myös humoristeja on ollut liikenteessä.
En enää muista otinko tämän kuvan ennen vai jälkeen sen, kun sulho oli kantanut morsiamensa sillan yli...
Nuff said.
Eräässä ostoskeskuksessa oli paikallisen taiteilijan näyttely, jossa kuvattiin latvialaisia ja heidän luonteenpiirteitään. Kuvan pienessä kyltissä, jonka suuntaan massat vaeltavat, lukee siis "Beer". Tämä pätisi kyllä ihan hyvin Suomeenkin...
Ansaittu lepohetki teehuoneen lattiatyynyillä.
Turistilla on huumorintajua.
Paikallinen vapaudenpatsas: Latvian Vapauden Muistomerkki
Päivän päätteeksi istuksittiin nauttimassa lämpimästä illasta rantapenkereen nurmikolla ja katseltiin ohi lipuvia puu- ja polkuveneitä sekä sorsia.
Seuraavana päivänä oli suunnitelmana lähteä lähijunalla tsekkaamaan Jurmalan pitkät vaaleat hiekkarannat, kun oli luvattu lämmintä päivää. Ei siis muuta kuin tarvittavat rantakamat kassiin, kevyet kesävaatteet ylle ja junaan. Jurmalassa oli kuitenkin hieman ennakko-odotuksista poikkeava sää... hyytävä pohjoistuuli ja niin valtava sumu, että merta ei edes nähnyt.
Turistilla on huumorintajua.
Onneksi oli pakattuna mukaan yksi ekstrapaita sekä sateenvarjo, sillä aika pian alkoi ensin sataa, ja kaupan päälle vielä ukkostaa. Paettiin sadetta yhteen rantakadun ravintolaan, jossa sateen loppumista odotellessa syötiin erittäin hyvät sapuskat (mun annos oli aivan järkyttävän kokoinen), ja saderintaman mentyä ohi palattiin optimistisena uudestaan rannalle tsekkaamaan tilanne.
Latvialainen rantakeli
Todettiin tilanne toivottomaksi, joten lähdettiin takaisin Riikaan, jossa oli kuivaa, lämmintä (ainakin siihen pohjoistuuleen verrattuna!) ja aurinkoista. Haettiin torilta tuoreita papuja ja vadelmia ja palattiin teehuoneen mukaville tyynyille hörppimään hyvää teetä. Illan päätteeksi tehtiin kämpillä hyvät sapuskat, joista varsinkin jälkiruoka vei kyllä kielen mennessään:
Jossain tuon valtaisan vadelmakasan alla oli myös vaniljajäätelöä. Om nom.
Matkan lentolippuja ostaessani olin mielestäni nokkela, kun tajusin, että voin lentää takaisin Berliiniin sunnuntai-illan sijasta maanantaiaamuna ja mennä suoraan töihin. Mitä en tietenkään muistanut ottaa huomioon, oli tunnin aikaero näiden kahden kaupungin välillä, joten aamuherätys oli oman sisäisen, Saksan aikaan tottuneen kellon mukaan sikamaisen aikaisin... mutta auringonnousu oli kyllä kaunis. (Ja työpäivästäkin selvittiin.)
Tuo epäonni sään ja Jurmalan rannan kanssa jäi sen verran kuitenkin kaihertamaan (varsinkin kun olin kuullut hehkutusta siitä, miten upea ranta se oikeasti on), että joskus tulevaisuudessa on kyllä pakko tehdä uusi Riian reissu ihan vain siksi, että saan pyyhittyä tuon kylmän-sumuisen mielikuvan siitä rannasta pois mielestäni.
Olin buukannut itselleni lähtöpäivälle eli perjantaille sen verran aikaisen lennon, että ehdin vierailun emäntänä ja oppaana toimineen Tiinan kanssa jo perjantai-iltana hieman tutustua kaupunkiin. Ensitunnelmat kaupungista: Berliiniin verrattuna varsin kompakti, osin sopivan nuhjuinen, toisaalla taas viimeisen päälle kaunis.
Esimerkkejä siitä kauneudesta: Riika on tunnettu jugend-arkkitehtuuristaan.
Kuvan talon fasadia koristi upea riikinkukkokoriste.
Ekana iltana silmään osui sitten myös vähän hämmentävämpääkin. Kuvan keikkajulisteen bändillä on kyllä mitä mielenkiintoisin nimi...
Tuloiltana käytiin syömässä erittäin herkullinen kolmen ruokalajin illallinen kotoisan oloisessa kellariravintolassa. Ruoka oli ilmeisesti jotain luomu-henkistä, ja ihan älyttömän hyvää. (Vieläkin melkein tulee vesi kielelle, kun sitä muistelee.) Jälkkäriksi syömäni panna cotta vei kielen mennessään... Illan päätteeksi suunnattiin vielä Radisson Blu -hotellin cocktail-baariin katselemaan näkymiä yli pimeän kaupungin...
...hotellin 26. kerroksen sky barista. Mikäs siinä oli ollessa, hienot oli näkymät. Myös mansikkamargarita oli ihan kiva.
Lauantai olikin sitten omistettu kaupunkiin tutustumiselle. Käveltiin ympäri keskusta-aluetta, jossa oli kauniiden talojen lisäksi myös paikoin ihanan vehreää.
Kun kaupunki oli vieras, vierailu niin lyhyt ja matkaopaskirjanen tuli selattua pikapuoliin vasta jälkikäteen, niin mieleen ei jäänyt juurikaan mitään kadunnimiä tai muitakaan ehkä tietämisen arvoisia seikkoja. No, knoppitiedot voi aina lukea jälkikäteen vaikka Wikipediasta... Joten keskitytään tässä nyt ihan vaan fiilistelyyn.
Katonharjan kissakoriste. Jos en väärin muista (sorry Tiina, jos nyt menee faktat ihan päin honkia!), niin kissa pyllisti aikaisemmin toiseen suuntaan, kohti jotain kiltataloa, jostain kärhämästä johtuen.
Kesken kaiken kaupungin kaduilla tuli vastaan jonkinlainen sotilasparaati. Koskaan ei tosin selvinnyt, minkä kunniaksi siinä marssittiin, mutta seassa oli kaikesta päätellen sekä aktiivipalveluksessa olevia että hieman vanhempia patuja.
Kauniimmannäköinen rakennus on Mustapäiden talo ja vieressä oleva hirvitys puolestaan Miehitysmuseo. Gotta love Soviet architecture!
Tuohon massiiviseen kirstuun sai heittää vanhoja avaimia, joista on ilmeisesti tarkoitus jossain vaiheessa valaa uusi symbolinen Riian kaupungin avain.
Kirkkoja oli paljon.
Tykkään kuvailla kaikkea vähän outoa. Tässä jälleen yksi erikoinen kaivonkansi, tällä kertaa Riian 800-vuotisen historian kunniaksi.
Kun on ehtinyt tottua Berliinin leveisiin (välillä absurdinkin leveisiin, vrt. Karl-Marx-Allee) katuihin, oli Riian vanhakaupunki tässä suhteessa melkoinen poikkeus. Mukulakiviä, kapeita kujia, liki olemattomia jalkakäytäviä...
...ja kauniita katunäkymiä.
Jossain vaiheessa käveltiin myös pienen sillan yli, joka oli paikallinen lukkosilta. Sillan kaiteet olivat täynnä rakkauden lukkoja, osa kaiverruksilla, osa ilman. Päästiin myös todistamaan kun vastavihitty pari kävi laittamassa kaiteeseen oman lukkonsa - mikä olikin melkoinen operaatio poseeraamisineen kaikkineen.
Suomalaisia nimiä löytyi lukkojen kaiverruksista yllättävän paljon.
Osa kaiverruksista näytti todella sympaattisilta - onkohan tämän tekemiseen mahdettu käyttää keittiöveistä tai asunnon avainta...?
Myös humoristeja on ollut liikenteessä.
En enää muista otinko tämän kuvan ennen vai jälkeen sen, kun sulho oli kantanut morsiamensa sillan yli...
Nuff said.
Eräässä ostoskeskuksessa oli paikallisen taiteilijan näyttely, jossa kuvattiin latvialaisia ja heidän luonteenpiirteitään. Kuvan pienessä kyltissä, jonka suuntaan massat vaeltavat, lukee siis "Beer". Tämä pätisi kyllä ihan hyvin Suomeenkin...
Ansaittu lepohetki teehuoneen lattiatyynyillä.
Turistilla on huumorintajua.
Paikallinen vapaudenpatsas: Latvian Vapauden Muistomerkki
Päivän päätteeksi istuksittiin nauttimassa lämpimästä illasta rantapenkereen nurmikolla ja katseltiin ohi lipuvia puu- ja polkuveneitä sekä sorsia.
Seuraavana päivänä oli suunnitelmana lähteä lähijunalla tsekkaamaan Jurmalan pitkät vaaleat hiekkarannat, kun oli luvattu lämmintä päivää. Ei siis muuta kuin tarvittavat rantakamat kassiin, kevyet kesävaatteet ylle ja junaan. Jurmalassa oli kuitenkin hieman ennakko-odotuksista poikkeava sää... hyytävä pohjoistuuli ja niin valtava sumu, että merta ei edes nähnyt.
Turistilla on huumorintajua.
Onneksi oli pakattuna mukaan yksi ekstrapaita sekä sateenvarjo, sillä aika pian alkoi ensin sataa, ja kaupan päälle vielä ukkostaa. Paettiin sadetta yhteen rantakadun ravintolaan, jossa sateen loppumista odotellessa syötiin erittäin hyvät sapuskat (mun annos oli aivan järkyttävän kokoinen), ja saderintaman mentyä ohi palattiin optimistisena uudestaan rannalle tsekkaamaan tilanne.
Latvialainen rantakeli
Todettiin tilanne toivottomaksi, joten lähdettiin takaisin Riikaan, jossa oli kuivaa, lämmintä (ainakin siihen pohjoistuuleen verrattuna!) ja aurinkoista. Haettiin torilta tuoreita papuja ja vadelmia ja palattiin teehuoneen mukaville tyynyille hörppimään hyvää teetä. Illan päätteeksi tehtiin kämpillä hyvät sapuskat, joista varsinkin jälkiruoka vei kyllä kielen mennessään:
Jossain tuon valtaisan vadelmakasan alla oli myös vaniljajäätelöä. Om nom.
Matkan lentolippuja ostaessani olin mielestäni nokkela, kun tajusin, että voin lentää takaisin Berliiniin sunnuntai-illan sijasta maanantaiaamuna ja mennä suoraan töihin. Mitä en tietenkään muistanut ottaa huomioon, oli tunnin aikaero näiden kahden kaupungin välillä, joten aamuherätys oli oman sisäisen, Saksan aikaan tottuneen kellon mukaan sikamaisen aikaisin... mutta auringonnousu oli kyllä kaunis. (Ja työpäivästäkin selvittiin.)
Tuo epäonni sään ja Jurmalan rannan kanssa jäi sen verran kuitenkin kaihertamaan (varsinkin kun olin kuullut hehkutusta siitä, miten upea ranta se oikeasti on), että joskus tulevaisuudessa on kyllä pakko tehdä uusi Riian reissu ihan vain siksi, että saan pyyhittyä tuon kylmän-sumuisen mielikuvan siitä rannasta pois mielestäni.