Irtaimistoa
Masentaa ihan kamalasti. En meinaa jaksaa edes hengittää. Tätä on jatkunut (katkonaisesti) jo varmaan viikon kohta. En tiedä edes, mikä masentaa. Isi arveli, että en saa tarpeeksi kaikkia vitamiineja ja muutkin ovat arvelleet sitä. Taidan soittaa yths:n terveydenhoitajalle ja kysyä neuvoa.
Yksi asia, mikä masentaa, on varmaan rahattomuus. Vaikka olin sijaisena, niin en saa silti ostaa mitään kivaa niillä rahoilla koska ne menevät vuokriin, bussilippuihin ja ruokaan, eli aika näkymättömiin asioihin, joissa ei hirveästi ole valinnanvaraa tai mahdollisuutta luoda kauneutta ympärilleen tms. Olisi kiva, jos edes silloin tällöin voisi ostaa jotain kivaa itselleen, jotain joka saa maksaa enemmän kuin 50 senttiä.
Onneksi olen intoutunut käymään jumpassa nyt melkein joka päivä. Vaikka sinne meneminenkin on välillä aika raskasta. Mutta siellä tunnen olevani parempi kuin muut.
Olen lukenut Ronja Ryövärintytärtä ruotsiksi ja se on tosi ihanaa ja piristävää. Sellaista lohdullista. Siinä ollaan perusasioiden parissa ja luonnossa ja kaikki kaupunkielämän murheet ovat poissa. En ole vielä päässyt loppuun, eli älkää kertoko miten siinä käy lopussa.
Varmaan pimeyskin masentaa ja parisuhdeongelmat ja omat päänsisäiset ongelmat. Mutta outoa on myös se, että olen kauhean stressaantunut välillä vaikka ei mulla ole mitään syytä stressata mistään. Tai kai valmistuminen vaan on niin pelottavaa ja se, että ei tiedä, mitä tekee tyyliin ensi kuussa ja millä rahoilla elää. Ja paine menestyä, se stressaa kanssa. Ärsyttää lukea ihmisistä, joilla on samat lähtökohdat kuin itsellä ja jotka ovat päässeet paljon pidemmälle. Se olisi ihan ok, jos en itse olisi edes yrittänyt päästä pitkälle tai mitään, mutta omasta ahkeruudesta huolimatta jotkut muut ovat olleet vielä ahkerampia jne....
Mutta edelleenkään en osaa olla kateellinen kenellekään, joka on minua lihavampi :) Varmaan jäänteitä balettiajoilta. Jos joku on lihava, se mitätöi mun mielessä kaikki tuon ihmisen teot!
Yksi asia, mikä masentaa, on varmaan rahattomuus. Vaikka olin sijaisena, niin en saa silti ostaa mitään kivaa niillä rahoilla koska ne menevät vuokriin, bussilippuihin ja ruokaan, eli aika näkymättömiin asioihin, joissa ei hirveästi ole valinnanvaraa tai mahdollisuutta luoda kauneutta ympärilleen tms. Olisi kiva, jos edes silloin tällöin voisi ostaa jotain kivaa itselleen, jotain joka saa maksaa enemmän kuin 50 senttiä.
Onneksi olen intoutunut käymään jumpassa nyt melkein joka päivä. Vaikka sinne meneminenkin on välillä aika raskasta. Mutta siellä tunnen olevani parempi kuin muut.
Olen lukenut Ronja Ryövärintytärtä ruotsiksi ja se on tosi ihanaa ja piristävää. Sellaista lohdullista. Siinä ollaan perusasioiden parissa ja luonnossa ja kaikki kaupunkielämän murheet ovat poissa. En ole vielä päässyt loppuun, eli älkää kertoko miten siinä käy lopussa.
Varmaan pimeyskin masentaa ja parisuhdeongelmat ja omat päänsisäiset ongelmat. Mutta outoa on myös se, että olen kauhean stressaantunut välillä vaikka ei mulla ole mitään syytä stressata mistään. Tai kai valmistuminen vaan on niin pelottavaa ja se, että ei tiedä, mitä tekee tyyliin ensi kuussa ja millä rahoilla elää. Ja paine menestyä, se stressaa kanssa. Ärsyttää lukea ihmisistä, joilla on samat lähtökohdat kuin itsellä ja jotka ovat päässeet paljon pidemmälle. Se olisi ihan ok, jos en itse olisi edes yrittänyt päästä pitkälle tai mitään, mutta omasta ahkeruudesta huolimatta jotkut muut ovat olleet vielä ahkerampia jne....
Mutta edelleenkään en osaa olla kateellinen kenellekään, joka on minua lihavampi :) Varmaan jäänteitä balettiajoilta. Jos joku on lihava, se mitätöi mun mielessä kaikki tuon ihmisen teot!