Mulle tulee viikon ajan ilmainen Hesari. Harkitsin jo, että tilaisin lehden, mutta en taida, koska se on niin masentava. Seuraavassa siteeraan vähän yleisönosastoa 18.3
( Read more... )
Huh huh! Onpas aika järkyttävän jyrkkiä kommentteja teillä neitokaisilla. Mä olen enemmän samoilla linjoilla Paulan kanssa tässä asiassa.
Tosi asia kuitenkin on, että lähes kukaan taiteilija ei Suomessa pärjää ilman valtion tukea. Haluammeko me sitten julkisesta luopua taiteesta? Millainen on yhteiskunta, jossa ei ole taidetta/kulttuuria, joka peilaa ja kritisoi vallitsevaa yhteiskuntaa sekä pukee tarinoiksi, kuviksi tai musiikiksi ihmisten tunteet? Suomessa ei tehtäisi yhtä ainutta elokuvaa ilman valtion tukea, vaikka näyttelijät, ohjaajat ja muu porukka ovatkin ammattitaitoista ja lahkakasta väkeä Suomessa. Musta tuntuu, että usein taitelijoiden apurahoja vastustavat eniten katkerat ihmiset, jotka eivät ole itse saaneet ilmaista itseään ja tekevät jotain raskasta työtä ja haluavat muut samaan jamaan kuin missä itsekin ovat. Kuitenkin suurin osa insinööreistä, sairaanhoitajista jne. mielellään työpäivän jälkeen kuuntelee kotona musiikkia, lukee romaaneja tai käy katsomassa elokuvia tai tauluja näyttelyissä. Kahdeksasta viiteen työ (työ, josta taiteilija ei luultavasti edes pidä ja jossa hän ei ole hyvä) kyllä tappaa aika monen taiteilijan luovuuden. Romaanin kirjoittaminen tai tanssiteoksen tekeminen on valtava homma ja "oikeaa" työtä. Moni taiteilija, kuten Aleksis Kivi, saa arvostusta vasta kuolemansa jälkeen. Jos vain hyvin myyvät taiteilijat saavat oikeuden tehdä taidetta, niin ei meillä kyllä mitkään parhaat taiteilijat silloin jää jäljelle. Kirjailijoistakin itsensä teoksillaan elättävät vain mm. Ilkka Remes ja muut roskakirjailijat. Taiteilijoista itsensä hyvin elättää itsensä täysin tuotteistanut Kaj Stenvall, jonka ankkakuvat ovat aika pinnallista taidetta. Usein korkeataide ei nimenomaan myy niin hyvin, että sen tekijät eläisivät vain siitä saatavilla tuloilla. Emme me varmaan silti halua luopua monista hyvistä taiteilijoistamme ja supistaa Suomen taidemaailman muutamaan tekijään? Vaikka taiteilijat saavat apurahoja, niin ei meillä silti ole mitään mahdotonta ryntäystä taideammatteihin, vaan useat ihmiset yhä haluavat mieluummin opettajiksi, tutkijoiksi (jotka btw muuten myös työskentelevät apurahojen turvin), lääkäreiksi ja pankkitoimihenkilöiksi. Jos joku on ihan onneton valitsemallaan taidealalla, niin eiköhän hän itsekin tajua ajan myötä vaihtaa alaa kun ei saa arvostusta, ostajia eikä muiden taiteilijoiden tukea. Valtion apurahojen turvin tätä maailmaa on rikastuttanut moni hieno kirja, musiikkilevy, taulu, tanssiesitys, näytelmä ja elokuva.
Tosi asia kuitenkin on, että lähes kukaan taiteilija ei Suomessa pärjää ilman valtion tukea. Haluammeko me sitten julkisesta luopua taiteesta? Millainen on yhteiskunta, jossa ei ole taidetta/kulttuuria, joka peilaa ja kritisoi vallitsevaa yhteiskuntaa sekä pukee tarinoiksi, kuviksi tai musiikiksi ihmisten tunteet? Suomessa ei tehtäisi yhtä ainutta elokuvaa ilman valtion tukea, vaikka näyttelijät, ohjaajat ja muu porukka ovatkin ammattitaitoista ja lahkakasta väkeä Suomessa. Musta tuntuu, että usein taitelijoiden apurahoja vastustavat eniten katkerat ihmiset, jotka eivät ole itse saaneet ilmaista itseään ja tekevät jotain raskasta työtä ja haluavat muut samaan jamaan kuin missä itsekin ovat. Kuitenkin suurin osa insinööreistä, sairaanhoitajista jne. mielellään työpäivän jälkeen kuuntelee kotona musiikkia, lukee romaaneja tai käy katsomassa elokuvia tai tauluja näyttelyissä. Kahdeksasta viiteen työ (työ, josta taiteilija ei luultavasti edes pidä ja jossa hän ei ole hyvä) kyllä tappaa aika monen taiteilijan luovuuden. Romaanin kirjoittaminen tai tanssiteoksen tekeminen on valtava homma ja "oikeaa" työtä. Moni taiteilija, kuten Aleksis Kivi, saa arvostusta vasta kuolemansa jälkeen. Jos vain hyvin myyvät taiteilijat saavat oikeuden tehdä taidetta, niin ei meillä kyllä mitkään parhaat taiteilijat silloin jää jäljelle. Kirjailijoistakin itsensä teoksillaan elättävät vain mm. Ilkka Remes ja muut roskakirjailijat. Taiteilijoista itsensä hyvin elättää itsensä täysin tuotteistanut Kaj Stenvall, jonka ankkakuvat ovat aika pinnallista taidetta. Usein korkeataide ei nimenomaan myy niin hyvin, että sen tekijät eläisivät vain siitä saatavilla tuloilla. Emme me varmaan silti halua luopua monista hyvistä taiteilijoistamme ja supistaa Suomen taidemaailman muutamaan tekijään? Vaikka taiteilijat saavat apurahoja, niin ei meillä silti ole mitään mahdotonta ryntäystä taideammatteihin, vaan useat ihmiset yhä haluavat mieluummin opettajiksi, tutkijoiksi (jotka btw muuten myös työskentelevät apurahojen turvin), lääkäreiksi ja pankkitoimihenkilöiksi. Jos joku on ihan onneton valitsemallaan taidealalla, niin eiköhän hän itsekin tajua ajan myötä vaihtaa alaa kun ei saa arvostusta, ostajia eikä muiden taiteilijoiden tukea. Valtion apurahojen turvin tätä maailmaa on rikastuttanut moni hieno kirja, musiikkilevy, taulu, tanssiesitys, näytelmä ja elokuva.
Reply
Leave a comment