Työn, tahdon vain työn
Olen siis ollut nyt jo kohta viikon ajan maisteri ja TYÖTÖN. Tuntuu siltä, kuin tämä työttömyys veisi kaiken hohdon ja ilon valmistumisesta. Koska ennen oli opiskelija, mikä on tietty paljon siistimpää ja arvostetumpaa kuin olla työtön. Työttömyys voi sitäpaitsi pahimmillaan jatkua kuolemaan tai ainakin eläkkeeseen asti, kun taas opiskelu harvemmin jatkuu. Opiskelija on aktiivinen, nuori ja toiveikas hahmo, työtön on henkilö, jolta nimensä mukaisesti puuttuu jotain. Työtön on vajaa, epäkelpo, riittämätön, yhteiskunnan siivellä eläjä. Joka tapauksessa laiska.
Minä en halua olla työtön. Meidän suvussa on ihan tarpeeksi esimerkkejä siitä, miten päädytään työttömäksi ja syrjäydytään. Se on niin kamala visio, että toivon mitä tahansa muuta. Ongelma on vaan se, että olen auttamattomasti myöhässä työnhaun kanssa. Opiskelijoiden kannattaa ehdottomasti aloittaa työhön orientoituminen jo opiskelun aikana, jotta valmistumispäivän ja työalkamispäivän väliin ei jäisi selittämätöntä aikaa.
Olen lähettänyt nyt keskimäärin pari kolme hakemusta päivässä, mikä on aika vähän kyllä. Aion aloittaa seuraavien vapaiden paikkojen kanssa myös puhelimella soittelun, koska se on kai aika tärkeää. Onneksi syön lääkkeitä, muuten en tähän pystyisi. Menen lähiaikoina käymään myös korkeakouluneuvojalla, joka toivottavasti valaisee mua eri mahdollisuuksista. Toivon myös lohdutuksen sanoja siihen, että mun vähäinen tai lähes olematon työkokemus ei olisi tuhonnut jo kaikkea. Entä jos se sanoo, että mä oln myöhässä ja voin lopettaa töiden etsimisenkin, koska mun ikäisenä pitäisi olla jo paljon enemmän työkokemusta.
Tein tänään mollin sivuilla erilaisia ammatinvalintatestejä ja kaikista sain tulokseksi: olet taiteellinen, suuntaudu taidealalle ja nimenomaan dramturgin ammatti oli kaikkien listojen kärjessä. Olin yllättynyt ja myös pettynyt, koska tuollaiset testit vaan sekottaa pään. Mun pitää mennä töihin ja säästää rahaa ja sitten voin mennä taidekouluun vaikka Berliiniin, kun mulla on rahaa jolla mennä.
Olen hakenut nyt ainakin seuraavia töitä:
-vanhusten ulkoiluttaja
-lastenhoitaja
-eduskunnan kesätiedottaja
-sak:n kesätiedottaja
-viestinnän laitoksen osastosihteeri
-yliopiston verkkotoimittaja
-stockan kanta-asiaspalvelija
-stockan kesätyöntekijä
-helsinki-help -opas
-suomi-instituutin kulttuurivastaava
-kolme eri opettajanvirkaa
-logistiikkafirman kesätyöntekijä
-silja-linen lähtöselvittäjä
-kesäyliopiston kielenopettaja
-tukholmasta hain noin 15:sta eri paikkaa, eri aloilta
-opettajan paikkaa lähes kaikista pääkaupunkiseudun kouluista
Jos en saa mitään, niin päädyn varmaan -kuten maisteriksi kouluttautunut tätini - kolmen euron tuntipalkalla puhelinhaastattelijaksi. Mutta mikäs siinä, haastattelu on sentään kivempaa kuin myyminen, puhumattakaan, että joutuisin siivoamaan sairaalan vessoja tai työskentelemään kylmävarastossa (koska palelen niin helposti) :(
Minä en halua olla työtön. Meidän suvussa on ihan tarpeeksi esimerkkejä siitä, miten päädytään työttömäksi ja syrjäydytään. Se on niin kamala visio, että toivon mitä tahansa muuta. Ongelma on vaan se, että olen auttamattomasti myöhässä työnhaun kanssa. Opiskelijoiden kannattaa ehdottomasti aloittaa työhön orientoituminen jo opiskelun aikana, jotta valmistumispäivän ja työalkamispäivän väliin ei jäisi selittämätöntä aikaa.
Olen lähettänyt nyt keskimäärin pari kolme hakemusta päivässä, mikä on aika vähän kyllä. Aion aloittaa seuraavien vapaiden paikkojen kanssa myös puhelimella soittelun, koska se on kai aika tärkeää. Onneksi syön lääkkeitä, muuten en tähän pystyisi. Menen lähiaikoina käymään myös korkeakouluneuvojalla, joka toivottavasti valaisee mua eri mahdollisuuksista. Toivon myös lohdutuksen sanoja siihen, että mun vähäinen tai lähes olematon työkokemus ei olisi tuhonnut jo kaikkea. Entä jos se sanoo, että mä oln myöhässä ja voin lopettaa töiden etsimisenkin, koska mun ikäisenä pitäisi olla jo paljon enemmän työkokemusta.
Tein tänään mollin sivuilla erilaisia ammatinvalintatestejä ja kaikista sain tulokseksi: olet taiteellinen, suuntaudu taidealalle ja nimenomaan dramturgin ammatti oli kaikkien listojen kärjessä. Olin yllättynyt ja myös pettynyt, koska tuollaiset testit vaan sekottaa pään. Mun pitää mennä töihin ja säästää rahaa ja sitten voin mennä taidekouluun vaikka Berliiniin, kun mulla on rahaa jolla mennä.
Olen hakenut nyt ainakin seuraavia töitä:
-vanhusten ulkoiluttaja
-lastenhoitaja
-eduskunnan kesätiedottaja
-sak:n kesätiedottaja
-viestinnän laitoksen osastosihteeri
-yliopiston verkkotoimittaja
-stockan kanta-asiaspalvelija
-stockan kesätyöntekijä
-helsinki-help -opas
-suomi-instituutin kulttuurivastaava
-kolme eri opettajanvirkaa
-logistiikkafirman kesätyöntekijä
-silja-linen lähtöselvittäjä
-kesäyliopiston kielenopettaja
-tukholmasta hain noin 15:sta eri paikkaa, eri aloilta
-opettajan paikkaa lähes kaikista pääkaupunkiseudun kouluista
Jos en saa mitään, niin päädyn varmaan -kuten maisteriksi kouluttautunut tätini - kolmen euron tuntipalkalla puhelinhaastattelijaksi. Mutta mikäs siinä, haastattelu on sentään kivempaa kuin myyminen, puhumattakaan, että joutuisin siivoamaan sairaalan vessoja tai työskentelemään kylmävarastossa (koska palelen niin helposti) :(