(no subject)
Huomenna on viimeinen perjantaini kotona.
Huomenna on viimeinen taiteiden yöni Helsingissä.
Me menemme Senaatintorin portaille tanssimaan brasilialaisen musiikin tahtiin ja Soihtuun juomaan inkivääriolutta. Me menemme myös Designmuseoon katsomaan Marilyn Monroe-lamppua ja sitten kotiin viettämään viimeistä yhteistä perjantaitamme moneen kuukauteen.
Näen huomenna Aksua. Viime tapaamisestamme on kyllä aikaa. Jännittää samalla tavalla kuin ensi tapaamisessa, perhosia vatsa täynnä, vaikka se tyttö on minulle tuttu ja rakas jo entuudestaan.
Minä muutan pois lapsuudenkodistani. Sieltä, missä luin Sinuhea ala-asteikäisenä saunassa salaa ja minne taapersin jokaisen koulu-, työ- ja vapaapäivän jälkeen turvaan päättömältä maailma-hirviöltä. Olen yrittänyt lukea mahdollisimman itsenäisyyttä korostavia kirjoja, mutta se mahdottoman suuri jännitys ei mene pois.
Olimme yhden viikonlopun vietossa Oulussa. Se on nyt koti. Maistraatissakin tiedetään se. Asunto on somistettu juuri minun näköisekseni ja tunsin oloni turvalliseksi. Kun palasimme Helsinkiin, veljeni oli maalannut huoneeni seinän ja raahannut loputkin tavaransa huoneeseeni. Se ei enää ole koti. Se on kyläilykohde, jonne tullaan matkalaukun kera viettämään lomia - outoa.
Lupasin itselleni (ja äidilleni), että en osta mitään turhaa ennen muuttoani. Kirpputoreilla kiertely on täyttä tuskaa, kun se ajatus jyskyttää takaraivossa. Välttääkseni ostelua yrittänyt tehdä kaikkea muuta, kuten syödä, juoda, käydä töissä, lukea ja kirjoittaa. Uskokaa pois, minulle se ei ole helppoa.