(no subject)
Huh. Viimeisen kahden viikon aikana oon nauranut, itkenyt, raivostunut, syönyt hyvin, kadehtinut (varmaan miljoonia) litteävatsaisia naisia, seikkaillut viidakossa kuin Indiana Jones, ratsastanut elefantilla, jammaillut elefantin kanssa, veneillyt saarelta toiselle, kävellyt 1237 porrasta vuoren huipulle, saanut paniikkikohtauksen jonkun perkeleen luolan suulla (kiitos klaustrofobia), halaillut maailman söpöimmän apinan kanssa, ollut miesten ihailun kohteena (ei hyvä jumala ja buddha ja allah sitä huutelemista ja vitun huonoja iskureploja), ikävöinyt, saanut korvatulehduksen, palanut ensimmäistä kertaa noin 15 vuoteen, lukenut 5 kirjaa (Paul Auster: Mr Vertigo ja Kuun maisemissa, Alice Sebold: Oma taivas, Siri Hustvedt: Lumous, Elizabeth Gilbert: Eat Pray Love), käynyt katsomassa thainyrkkeilyä, ollut hieronnassa joka teki kaikin puolin ihan helvetin hyvää, kiroillut muka liikaa, nähnyt unia joka yö, shoppaillut ja uinut meressä satojen kalojen keskellä.
Nyt on sellanen väsy, etten osaa edes kuvailla. Mutta on hyvä olla kotona. Thaimaa oli ihana ja kuuma ja vaikka mitä, mutta seura oli paskaa äitiä lukuunottamatta ja nyt oon vaan onnellinen omasta sängystä ja rauhasta. Ja siitä, että näen huomenna esimerkiksi Jonin jota mulla on ollut niin jäätävä ikävä, että tuntuu ku oltais oikeasti naimisissa tai jotain yhtä löperöä.
Pfft tästä kirjoittamisesta mitään tule. Saatte kuvia.
Nää kuvat on Tiikeriluolatemppeliltä, Buddhalaisuus on äärettömän jees ja mä todella toivon, että edes jollain tasolla käsitätte kuinka helvetisti kipua ja tuskaa sisältyy noiden 1237 portaan kävelemiseen, kun on menkat ja nelkyt astetta lämmintä.
Sit kannattaa istua perse märkänä kajakissa, voi vaikka saada paikalliset apinat hämmentymään.
Tokan hotellin altaalta. Pitäähän sitä nyt omista lomakoivista kuva ottaa!
Tän kaverin kanssa jammailin ja tälle myös ostin kookosta ja banaaneita.
Ekassa paikassa eli Koh Lantalla oli rannalla baari nimeltä Indian, ja sen omistaja Pas on varmaan yksi maailman kauneimmista ihmisistä. Se ei ole koskaan ollut Thaimaan ulkopuolella ja sen baarissa soi esim Wild horses ja Ruby tuesday ja kaikenlaista. En osaa selittää tätä mitenkään, mutta jos joku ihminen on vapaa niin se on tuo.
Asiallisia kylttejä löytyi...
...kuten myös liikennevaloja (anteeksi paska kuva).
Paras ostos koskaan, muuta en sano.
Siinä kohokohtia. Paluumatkalla olikin sitten jännitystä josta en saanut kuvia, ilmakuoppia ja ties mitä kaikkea. Joku lentoemäntä istui penkissään ja itki, lapset ja jotkut muutkin huusi ja mä olin että "voi nyt vittu". Viittä vaille hätälasku, mut eipä sitten kuitenkaan ja AHAHA UNIVERSUMI, ET TAASKAAN SAANUT MUA HENGILTÄ, MAHTAA VITUTTAA.
Nyt vois harkita unta.
Nyt on sellanen väsy, etten osaa edes kuvailla. Mutta on hyvä olla kotona. Thaimaa oli ihana ja kuuma ja vaikka mitä, mutta seura oli paskaa äitiä lukuunottamatta ja nyt oon vaan onnellinen omasta sängystä ja rauhasta. Ja siitä, että näen huomenna esimerkiksi Jonin jota mulla on ollut niin jäätävä ikävä, että tuntuu ku oltais oikeasti naimisissa tai jotain yhtä löperöä.
Pfft tästä kirjoittamisesta mitään tule. Saatte kuvia.
Nää kuvat on Tiikeriluolatemppeliltä, Buddhalaisuus on äärettömän jees ja mä todella toivon, että edes jollain tasolla käsitätte kuinka helvetisti kipua ja tuskaa sisältyy noiden 1237 portaan kävelemiseen, kun on menkat ja nelkyt astetta lämmintä.
Sit kannattaa istua perse märkänä kajakissa, voi vaikka saada paikalliset apinat hämmentymään.
Tokan hotellin altaalta. Pitäähän sitä nyt omista lomakoivista kuva ottaa!
Tän kaverin kanssa jammailin ja tälle myös ostin kookosta ja banaaneita.
Ekassa paikassa eli Koh Lantalla oli rannalla baari nimeltä Indian, ja sen omistaja Pas on varmaan yksi maailman kauneimmista ihmisistä. Se ei ole koskaan ollut Thaimaan ulkopuolella ja sen baarissa soi esim Wild horses ja Ruby tuesday ja kaikenlaista. En osaa selittää tätä mitenkään, mutta jos joku ihminen on vapaa niin se on tuo.
Asiallisia kylttejä löytyi...
...kuten myös liikennevaloja (anteeksi paska kuva).
Paras ostos koskaan, muuta en sano.
Siinä kohokohtia. Paluumatkalla olikin sitten jännitystä josta en saanut kuvia, ilmakuoppia ja ties mitä kaikkea. Joku lentoemäntä istui penkissään ja itki, lapset ja jotkut muutkin huusi ja mä olin että "voi nyt vittu". Viittä vaille hätälasku, mut eipä sitten kuitenkaan ja AHAHA UNIVERSUMI, ET TAASKAAN SAANUT MUA HENGILTÄ, MAHTAA VITUTTAA.
Nyt vois harkita unta.