Itkijänainen arkeen
(Ensinnäkin, en tarkoita pahaa tällä tekstillä enkä tarkoita loukata tai halventaa ketään.)
Tietänette nämä itkijänaiset. Ne jotka itkevät ja surevat muiden puolesta. Oma käsitykseni itkijänaisista on muodostunut jo alakouluikäisenä kun katselin isoäidin kanssa televisiota. Siellä näytettiin itkijänaisia ja isoäidin selittämän mukaan sekä vuosien muokatessa ajatusta, ymmärsin että jos ihmisellä on suruja, vaikka läheinen ihminen juuri kuollut, voi tämä surija palkata itkijänaisen tai useamman itkemään puolestaan ettei hänen itsensä tarvitsisi murehtia ja surkutella ja jäädä esimerkiksi pois töistä tai muista arjen askareista. Mielikuvani itkijänaisista ei ole ollut ihan täysin oikea muttei ihan täysin virheellinenkään.
Päätin kokeilla auttaisiko toisen ahdistus ja itku esimerkiksi tiskaamisessa. Koko tiskivuoren hupenemisen ajan minulla oli siis oma valittaja joka ulisi taustalla ja voisin kyllä sanoa että kyllä kannatti. Tiskaaminen oli huomattavasti kevyempää ja ihan jopa hymyilyttikin.
Ja nyt ei saa suuttua että sovelsin ideaa tällä tavalla.
Yhyhy <- Tuolta löydät minun niin sanotun itkijänaiseni.