(no subject)
Heipä hei vaan kaikki taas.
Miten meni juhannus ? Toivottavasti hyvin, sillä minulla oli ainakin aika hauskaa, vaikka olikin semmoinen kiltin tytön juhannus. Tai ainakin osittain.
Olin Kirsin luona juhlistamassa.
Juotiin muutama siideri, tai siis Kirsi joi kyllä vaan yhden ja minä yhden verigreippi-Kurkon ja siiderin, mutta Kirsi sitten veteli ne synttärijuomansa mitä sillä oli, pikkuinen Bailey's-kermalikööripullo. Ja oli sitten se pikkuinen Bacardi Superior-rommi, jota Kirsi ei voinut juoda mutta minä join :)
Ihan hauskaa oli, juteltiin tyttöjen juttuja ja kikateltiin. Ja käytiin katsomassa kokkoa. Oli kivaa.
Ei ole oikeasstaan juurikaan mitään ihmeellistä. Eilen kyllä alkoi vähän ahdistaa, kun olin M:n kanssa yhteydessä. En ehkä ihan heti ajatellut, että se haluaisi olla minun kanssa juhannuksen, mutta ilmeisesti olisi halunnut. Vähän pelottaa toisaalta.
En minä halua mitään vakavaa nyt. Minä haluan kesäkivaa. Ei mitään sydämensärkemisjuttuja. Enenenenen.
Onko se niin väärin ?
Onko se niin väärin, että minä en halua juuri nyt seurustella ? Että minä en halua, että minut sidotaan kiinni ja jätetään sitten tuuleen ?
Minä olen onnellinen näin. Olen onnellinen näin, vaikka kaipaan koko ajan jotain, mitä en osaa kuvailla, en nimetä.
Olen itsenäinen ja onnellinen siitä. Teen suunnitelmia melkein varmaksi saakka jo, teen sellaisia suunnitelmia, ja olen onnellinen siitä, että minulla on niitä, keihin turvata.
I don't think that my heart could much more. I afraid of cracking up again.
Onnellisuuden takana on aina pelkoa. Pelkoa siitä, ettei enää jaksakaan, että onnellisuuteen sekoittuu joitakin ikäviä ja tummia asioita, niitä jotka peittävät alleen hetkessä ja saavat muurit murtumaan, vedet paisumaan.
Tuntuu häijyltä kun ajattelee sitä.
Enää en kaipaa sillä tavalla, jolla aikaisemmin. Sensuelli puoli minussa herätettiin kovin helposti, mutta eiköhän joku muukin pysty sen puolen minusta täyttämään kuin J.