Hautakummun alla nukkuu syvää unta,
ympärillä avautuu sateenkaaren valtakunta.
Sydän pieni sammui kesken leikin,
minne lienee enkeli veikin.
Siellä ei varmaan kylmyys ja pelko paina,
elämä oli vain lyhyt, lyhyt laina.
Vaikka kotona on vielä koiria, on täällä tyhjää. Toivo on poissa.
Sairastettuaan viime talvella/keväällä, ei Toivo ihan palautunut ennalleen. Kesän aikana se vanheni nopeasti. Ehkä terrierimäinen jääräpäisyys sai sen jatkamaan, vaikka olo ei varmasti enää ollut hyvä. Tänään lääkäri löysi monta monituista kasvainta, eikä Toivoa enää herätetty.
Ennen lääkäriä olimme tajunneet, että nyt asiat ovat huonosti. Toivo sai viimeiseksi ennen lääkäriä juosta pallon kanssa. Vaikkei tasapaino enää pelannut sai pallo sen aivan villiksi.
Nämä kaksi vuotta, jotka olemme saaneet Toivon kanssa viettää, ovat olleet todella kasvattavia. Toivo ei tullessaan ollut mikään unelmakoira, mutta sitä se totisesti oli kuollessaan.
Toivo,
meillä on sinua ikävä,
Sanna, Maukka, Heidi, Max, Tofu ja Bebe