This is my life! Like it or hate it.
Tervetuloa television saippuasarjaan! Olipa kerran friikkipoika, joka ajatteli filosofisia ajatuksia ja jopa opiskeli filosofiaa, koska oli aina ollut omien sanojensa mukaan viehtynyt teorioihin. Hän oli kuitenkin eksynyt myös sosiaalipolitiikan kursseille, ja yhden kurssin opintoryhmätapaamisessa hän sitten tapasi tytön. Kurssi sitten otti ja loppui, ja poika uskaltautui pienen ajan jälkeen lähettämään tytölle tekstiviestin, jossa pyysi häntä treffeille. Harmi vain, että tyttö kieltäytyi.
Kului yli puoli vuotta aikaa, ja sitten eräänä päivänä poika tapasi tytön uudelleen uuden kurssin merkeissä ja jälleen kerran he kuuluivat samaan pieneen ryhmään. Koko kurssin ajan poika yritti hakeutua tytön lähelle ja ahdisteli tätä friikahtavilla katseillaan. Kurssin tarkoituksena oli kehittää esiintymisvarmuutta ja tämän takia kurssin lopussa jokainen sai halutessaan esittää jotain ryhmälle. Poika päätti esittää rakkausrunon, jonka oli itse kirjoittanut. Kirjoittiko hän runoja yleisemminkin vaiko vain tämän yhden kerran - kukaan ei tiedä. Joka tapauksessa poika uskaltautui lausumaan runonsa ryhmän edessä ja vielä kertomaan, että oli ajatellut erästä tiettyä tyttöä sitä kirjoittaessaan. Runo oli korkealentoinen rakkausruno, jollaista kaikki ihmiset eivät tosiaan osaa kirjoittaa.
Ryhmän ohjaajan innostuksen takia kurssin lopussa jokainen sai vielä antaa palautetta jokaiselle. Tämä toteutettiin siten, että jokaisella oli oma nimellä koristeltu paperi, joka sitten kiersi kaikkien muiden läpi ja kaikki kirjoittivat palautteensa. Poika päätti sitten kirjoittaa ihastuksensa kohteena olevan tytön paperiin lyhyen, mutta ytimekkään viestin: ”Sinä olit runoni inspiraation lähde :)”.
Ryhmän ohjaaja sanoi: ”Voi tuota onnellista tyttöä, joka tuollaisen saa!”
Tyttö ajatteli hiljaa mielessään: ”No ei kyllä todellakaan ole onnellinen tyttö!”
Pojan ajatuksista ei kukaan voi tietää, mutta tyttö ainakin toivoo sydämensä pohjasta, ettei enää koskaan joudu kohtamaan poikaa yhtään missään!
Ja kyllä, tuo tyttö olen minä. Ja yksityisyyden suojelun tähden en paljasta, kuka tuo poika on. Toisaalta en paljasta sitä senkään vuoksi, etten halua kenenkään tietävän, millaiset friikit kirjoittelevat iltaisin rakkausrunoja minua ajatellen.
Hei oikeasti, rakkausruno! Voi pyhä oksennus sentään.
Kului yli puoli vuotta aikaa, ja sitten eräänä päivänä poika tapasi tytön uudelleen uuden kurssin merkeissä ja jälleen kerran he kuuluivat samaan pieneen ryhmään. Koko kurssin ajan poika yritti hakeutua tytön lähelle ja ahdisteli tätä friikahtavilla katseillaan. Kurssin tarkoituksena oli kehittää esiintymisvarmuutta ja tämän takia kurssin lopussa jokainen sai halutessaan esittää jotain ryhmälle. Poika päätti esittää rakkausrunon, jonka oli itse kirjoittanut. Kirjoittiko hän runoja yleisemminkin vaiko vain tämän yhden kerran - kukaan ei tiedä. Joka tapauksessa poika uskaltautui lausumaan runonsa ryhmän edessä ja vielä kertomaan, että oli ajatellut erästä tiettyä tyttöä sitä kirjoittaessaan. Runo oli korkealentoinen rakkausruno, jollaista kaikki ihmiset eivät tosiaan osaa kirjoittaa.
Ryhmän ohjaajan innostuksen takia kurssin lopussa jokainen sai vielä antaa palautetta jokaiselle. Tämä toteutettiin siten, että jokaisella oli oma nimellä koristeltu paperi, joka sitten kiersi kaikkien muiden läpi ja kaikki kirjoittivat palautteensa. Poika päätti sitten kirjoittaa ihastuksensa kohteena olevan tytön paperiin lyhyen, mutta ytimekkään viestin: ”Sinä olit runoni inspiraation lähde :)”.
Ryhmän ohjaaja sanoi: ”Voi tuota onnellista tyttöä, joka tuollaisen saa!”
Tyttö ajatteli hiljaa mielessään: ”No ei kyllä todellakaan ole onnellinen tyttö!”
Pojan ajatuksista ei kukaan voi tietää, mutta tyttö ainakin toivoo sydämensä pohjasta, ettei enää koskaan joudu kohtamaan poikaa yhtään missään!
Ja kyllä, tuo tyttö olen minä. Ja yksityisyyden suojelun tähden en paljasta, kuka tuo poika on. Toisaalta en paljasta sitä senkään vuoksi, etten halua kenenkään tietävän, millaiset friikit kirjoittelevat iltaisin rakkausrunoja minua ajatellen.
Hei oikeasti, rakkausruno! Voi pyhä oksennus sentään.